Historian paluu

Georgian (os. Gruusia) sota muutti perusteellisesti maailmanpolitiikan asetelmia. Näin on kerrottu lehdissä.

Suomen ulkoministeri Alexander Stubb sanoi, että sodasta alkoi uusi aikakausi. Ulkoministeri oli huomannut, että voimapolitiikka oli tullut takaisin, kun Venäjä käyttäytyi kuin suurvalta. Stubb vielä kertoi olevansa sitä mieltä, että Suomen pitäisi mennä Natoon, kun tämmöistä tapahtuu.

Stubb tuntui hämmästyneen kovasti, kun maailmassa käytiin jälleen sota.

Itse en hämmästellyt asiaa ollenkaan, eikä se johdu siitä, että olen käynyt Georgiassa monta kertaa. Huomaan vain ajattelevani eri tavoin kuin kunnioitettu ulkoministerimme.

Päinvastoin kuin Stubb esitti, voimapolitiikka ei ole maailmasta kadonnut milloinkaan. Eikä edes se, että Venäjä käyttäytyy kuin suurvalta, ole uusi asia. Luulisi suomalaisten tuon tietävän.

Suurvalta käyttäytyy aina kuten suurvalta käyttäytyy. Venäjä ei tässä suhteessa eroa esimerkiksi Yhdysvalloista. Yhdysvallat onkin sotinut Irak-nimisessä paikassa viimeiset viisi vuotta. Se ei johdu kovinkaan paljon siitä, että Irakia hallitsi aiemmin julma diktaattori vaan siitä, että Irakissa on maailman suurimmat öljyvarat.

Joka tapauksessa tulokseksi on saatu yli 100 000 kuollutta irakilaista, 5000 amerikkalaista ja sisällissota.

Georgian sodan uskottiin ensin alkaneen niin, että Venäjä hyökkäsi Georgiaan. Stubbin johtama Etyj kuitenkin kertoi aika pian sen, ettei tämä ollutkaan ihan koko totuus.

Sota alkoi siitä, että Georgia hyökkäsi Etelä-Ossetiaan, joka on sen oma maakunta. Etelä-Ossetia haluaa kuitenkin irti Georgiasta, se haluaa itsenäiseksi. Ossetia on näet jaettu. Etelä-Ossetia kuuluu Georgiaan ja Pohjois-Ossetia Venäjään.

Georgiassa on toinenkin kapinallinen alue, Abhasia. Sekin haluaa irti Georgiasta ja itsenäiseksi. Sillekin Venäjä on pienempi paha kuin Georgia.

Georgian Amerikka-henkinen presidentti Mihail Saakasvili päätti hyökätä omaan maahansa, jolloin Venäjä sai syyn iskeä takaisin. Yhdysvallat varoitti Georgiaa sotaretkestä ja ilmoitti, että siltä on turha odottaa apua.

Miksi Saakasvili aloitti sotatoimet, vaikka tiesi että Yhdysvallat ei lähde Georgian rinnalle taistelemaan Venäjää vastaan? Joko Saakasvili on täysi typerys tai sitten kaiken takana oli ovela salaliitto.

Venäjälle lyhyt sota sopi hyvin. Venäjän armeija toimi kuin punakone taannoin jääkiekossa. Putin ja Medvedev voivat näyttää kansalle, että pahoin nöyryytetty Venäjän armeija on taas iskussa. Viidessä päivässä sota oli ohi ja kansa hurrasi voittajille.

Sodassa oli toinenkin voittaja, Yhdysvallat. Sen oli helppo kertoa maailmalle, että Venäjä on vaarallinen ja Venäjän rajanaapureiden on syytä keräytyä Yhdysvaltain siipien suojiin.

Sodan kulku oli niin looginen, että salaliittoakaan ei voi jättää pois laskuista.

Yksi teoria on, että Venäjä provosoi Saakasvilin hyökkäämään. Se teki sen voidakseen näyttää, että Venäjä on jälleen suurvalta.

Toinen teoria on, että sota oli Yhdysvaltain juoni. Yhdysvallat usutti Saakasvilin aloittamaan rähinän, uskottelemalla että se tukee Georgiaa. Tähänkin löytyisi loogiset perusteet.

Yhdysvallat on rakentamassa Itä-Eurooppaan ohjustentorjuntajärjestelmää. Se haluaa ohjukset Tshekkiin ja Puolaan. Jotakin ehkä kertoo se, että Yhdysvallat ei vaivautunut kertomaan Saksalle, että sillä on tällainen suunnitelma.

Ohjukset saadaan paikoilleen sitä varmemmin, mitä enemmän Venäjää Itä-Euroopassa pelätään. Georgia oli sopiva työkalu vääntämään mielipideilmastoa kohdalleen.

Sellainenkin teoria on, että Venäjä haluaa Yhdysvaltain presidentiksi John McCainin. Venäjän pullistelu parantaa McCainin mahdollisuuksia. Venäläisille McCain sopisi paremmin kuin Barack Obama, koska McCain tunnetaan ja hän ei todennäköisesti muuttaisi mitään.

Viimeinen teoria on, että jutun takana olivat ne amerikkalaispiirit, jotka haluavat Yhdysvaltain presidentiksi John McCainin. Heillä olisi siis sama ehdokas kuin Venäjällä.

Luultavasti mikään näistä teorioista ei pidä paikkaansa. Totuus saattaa kuitenkin piillä jossakin niiden yhdistelmistä.

Georgian sota osoittaa joka tapauksessa, että suurvallat käyttäytyvät edelleen kuten ennen.

Tässä vaiheessa on syytä mainita, että Yhdysvallat ja Venäjä ovat aina harjoittaneet voimapolitiikkaa, mutta eivät ole koskaan sotineet keskenään. Suurissa sodissa ne ovat aina olleet samalla puolella.

Kaikki muut tuntuvat tietävän sen, paitsi Suomen ulkoministeri.