Omin eväin talveen

Kottikärryt ja lehtikasat kuuluvat puutarhan syksyyn, mutta aina lehtiä ei kannata kuljettaa pois. Ne hajoavat varsin nopeasti ja tuovat maahan arvokasta, eloperäistä ainesta. Kuvat: Säde Aarlahti 

Kun sää viilenee, kohoaa yhä useamman talon piipusta aamuisin harmaa savujuova ja kasteen sijasta nurmikkoja viistää kohmeanhopeinen kuura. Vielä muutama yö, ja ruohon peitoksi on satanut lehtien kirjava huntu.

Pihan puut alkavat näihin aikoihin jo myöntyä hiljaiseen talven odotukseen, mutta puuntuhkasta ja maahan varisseista lehdistä riittää pihan hoitajalle hyötyä ja puuhaa vielä pitkäksi aikaa.

Tuhka on vanha ja perinteikäs maanparannusaine ja käytännöllisyydessään mitä mainioin. Se sisältää muun muassa kaliumia ja fosforia sekä runsaasti erilaisia hivenaineita kuten sinkkiä, kuparia, booria ja mangaania. Typpeä tuhkassa sen sijaan ei ole, joten tuhkaa voi levittää myös lehdettömään aikaan.

Ämpärillisestä tuhkaa riittää levitettävää noin sadan neliön nurmikolle tai parillekymmenelle pensaalle. Tuhkaa tuleekin levitettyä ennemmin liikaa kuin liian vähän.

Levitysmäärään vaikuttavat pihan maalaji, maan pH-arvo sekä tuhkan sisältö, joka vaihtelee poltettavan puulajin perusteella. Samaan paikkaan tuhkaa levitetään korkeintaan joka toinen tai kolmas vuosi. Liiallisen käytön seurauksena maan pH voi kohota haitallisesti tai maahan voi kertyä hivenainepiikkejä, kuten booria.

Uuden haasteen tuhkan käyttöön antavat raskasmetallit ja yhdisteet, joita tuhkaan kertyy, jos lämmitykseen käytetään rakennusjätettä, sanomalehtiä tai pakkauskartonkia. Tämän vuoksi kotitalouksissa syntyvää tuhkaa ei enää suositella levitettäväksi kasvimaalle ja monivuotisille hyötykasveillekin varauksella.

Etenkin hakepannuissa syntyy kuitenkin vielä puhdasta puuntuhkaa, jota kelpaa levittää paitsi nurmikoille, myös pensasaitojen tyville, ruusutarhaan, marjapensaille sekä kukkapenkkien tuntumaan.

Myös syksyn lehdet kannattaa valjastaa entistä tehokkaampaan käyttöön. Samalla säästyy työtä, sillä läheskään kaikkia lehtiä ei ole tarpeen haravoida jätesäkkeihin tai peräkärryn lavalle. Lehtien mukana viedään pois usein tarpeeton määrä ravinteita.

Varsinkin pensaiden tyvillä ja takapihan syrjäisissä kolkissa lehdet voi haravoida kevyellä otteella, sillä puut ja pensaat voivat paremmin, kun osa lehdistä jää tuottamaan humusta ja ravinteita juuriston tuntumaan. Myös nurmikko hyötyy lehdistä, jotka houkuttelevat paikalle entistä enemmän lieroja. Useimmilla ruohonleikkureilla lehdet saa silputtua niin pieniksi, että ne melkein häviävät korsien keskelle.

Lehtien käytöstä kukkapenkkien katteeksi ollaan montaa eri mieltä. Liian paksu lehtipeitto voi hautoa kosteutta ja estää hapen kulkua, mutta ilmava lehtikerros on hyvä ja helppo suoja talvipakkasia vastaan. Lehdet kannattaakin nostaa paikoilleen kuitenkin vasta, kun sää on muuttunut talvisemmaksi ja maa on kevyesti roudassa.

Kasvihuoneessa ei ole vaaraa lehtien liiallisesta kastumisesta, joten siellä niistä saa hyvän suojan monivuotisille köynnöksille ja yrteille. Kevään tullen ainakin osan lehdistä voi muokata mullan sekaan rikastuttamaan tomaattien ja kurkkujen elämää. Niin ikään kasvimaalla lehdet houkuttelevat lisää lieroja ja hajoavat multaan muokattuina lähes yhden talven aikana.

Säde Aarlahti