Eläinten ehdoilla

Ronja-koira viettää lomaansa lemmikkihotelli Nellassa, kun isäntäväki reissaa muualle. 

Koirat ulkoilevat 4-5 kertaa päivässä, joko lenkillä tai hoitolan ulkotarhassa. 

Kissoille on varattu ikkunallinen yksiö. Myös Bella tykkää katsella ulos. 

Basset hound -rotuinen Töpö oli seurallisella päällä. 

Saksanpaimenkoira Essi sai silitystä kesken iltatoimien. Luis Nunes toteaa, että Nellan vieraat saavat paljon rapsutusta. 

Jokaiselle eläinvieraalle tehdään oma hoitosopimus. Myös rokotustodistus vaaditaan. 

Nellan suuri ulkotarha sijaitsee vanhan navetan takana. Hertta nuuskii ja kuuntelee tarkkaavaisena. Isäntä Luis Nunes rapsuttaa lapinkoira Ronjaa. 

Suomalaisten matkustusinnon ja lemmikkien määrän kasvu ovat nostaneet lemmikkieläinhoitoloiden kysyntää. Kaupunkien lemmikkihoitoloissa on usein ruuhkaa, joten karvakuonoja kuskataan hoitoon pitkänkin matkan päähän.

Lemmikkihotelli Nella sijaitsee keskellä harvaanasuttua maaseutua Salon Perttelissä. Rekijoen kylällä, entisessä navetassa toimivan lemmikkihoitolan asukkaista puolet saapuu pääkaupunkiseudulta.

Nina Tamminen ja Luis Nunes avasivat Nellan kesällä 2011. Lemmikkihotellissa on tilat 15 koiralle, yksi huoneista on suunniteltu kissavieraita varten. Kodikkaassa ja siistissä lemmikkihotellissa on lisäksi keittiö, suihkuhuone ja iso ulkotarha.

”Kesällä ja muina lomakausina on lähes koko ajan täyttä. Silloin täällä riittää vilskettä ja meteliä”, Nina Tamminen myhäilee.

Yrittäjäpariskunta toteaa, että alalle siirtyminen sujui luontevasti, koska he molemmat ovat olleet koko ikänsä koirien kanssa tekemissä.

”Tämä on siinä mielessä ihan tavallista yrittämistä, että koko elämä on siinä kiinni. Ei tätä voisi tehdä ilman eläinrakkautta. Työ on raskasta, mutta hyvin antoisaa”, Tamminen luonnehtii.

Nella sijaitsee aivan pariskunnan kodin pihapiirissä, joten lemmikit ovat jatkuvasti valvonnan alla.

Nellassa eläimet saavat täyden palvelun. Työtä riittää aamuvarhaisesta iltamyöhään. Koirat ruokitaan 2–3 kertaa päivässä ja ulkoilutetaan neljästä viiteen kertaa, tarhassa tai lähialueella. Apuna toimii usein perheen 14-vuotias Arttu-poika.

Nunes arvelee, että monet kaupunkilaiskoirat eivät ole saaneet koskaan ulkoilla ilman hihnaa.

”Ne ovat ihmeissään, kun saavat olla vapaana meidän ulkotarhassa. Monet koirat uskaltavat hädin tuskin liikkua ilman taluttajaa.”

Lemmikeillä tehdään nykyään suurta bisnestä, mutta lemmikkihoitolalla ei elätä koko perhettä.

Nella tuo omistajilleen tärkeitä sivutuloja. Nina Tammisella on päivätyö laboratoriomestarina Helsingissä. Päivittäinen työmatka on yli 200 kilometriä, josta osa on mutkaisia pikkuteitä. Tarvittaessa Tamminen noutaa lemmikkejä hoitoon ilmaiseksi työmatkansa varrelta. Lisämaksusta musteja ja mirrejä kuskataan kotiovelta.

Tamminen ja Nunes päätyivät lemmikkihoitolayrittäjiksi melkoisten sattumien kautta.

On mentävä vuoteen 2006, jolloin portugalilainen rakennusinsinööri Luis Nunes koki avioeron ja samalla hänen pitkäaikainen työnantajansa ajautui konkurssiin.

Portugalista ei löytynyt ammattia vastaavaa työtä. Vastoinkäymisistä sisuuntuneena hän päätti muuttaa Suomeen ja pistää koko elämän ruletin uusiksi.

Vuoden kuluttua Suomeen tulosta Nunes törmäsi helsinkiläisellä raitiovaunupysäkillä mielenkiintoiseen naiseen.

”Aloimme sitten siinä jutella ja, no, tässä sitä ollaan”, Nunes myhäilee muistellessaan ensitapaamista Ninan kanssa.

Pariskunta päätti muuttaa yhdessä Portugaliin. Vuoden asumisen jälkeen paluu Suomeen alkoi poltella molempien mielissä.

Eräänä päivänä Tamminen löysi netistä myynti-ilmoituksen pienestä maatilasta, joka sijaitsi hänen synnyinseuduillaan.

”Olimme Portugalissa, joten pyysin isääni käymään asuntonäytössä. Hän piti näkemästään ja suositteli talon ostoa. Tietysti, koska se sijaitsi aivan vanhempieni kodin lähellä. Kävi lopulta niin, että ostimme talon näkemättä sitä ensin”, Tamminen muistelee.

Ajatus lemmikkihoitolan perustamisesta alkoi muhia ajatusleikin seurauksena.

”Tässä lähellä on hevosten ja hiehojen kasvattamiseen erikoistuneet maatilat. Vitsailimme, että ne ovat hevos- ja hiehohotelleja, joten perustetaan me koirahotelli, kun sellaista ei vielä ole.”

Pihapiirissä oli valmiiksi vanha navetta, josta saataisiin riittävät tilat eläinhotellitoiminnalle. Se oli tosin sisältä huonossa kunnossa ja täynnä romua. Lattia oli vino ja kaikki muutkin pinnat ikkunoista kattoon oli uusittava.

”Koko touhu tuntui aluksi painajaiselta. Onneksi osaan remontoida ja sain tarvittaessa apua naapureilta. Urakkaan meni kokonainen vuosi”, Nunes tuumaa.

Koiria on Suomessa enemmän kuin koskaan. Kennelliiton arvion mukaan Suomessa on jo noin 650 000 koiraa. Niihin käytetään lähes miljardi euroa vuodessa.

Noin puolet Nellan asiakkaista saapuu pääkaupunkiseudulta, jossa lemmikkieläinhoitoloista on sesonkiaikoina suoranainen pula. Myös halvempi hintataso houkuttaa viemään lemmikin maalle.

Joillakin koiranomistajilla on erikoistoiveita, ja niitä toteutetaan mahdollisuuksien rajoissa.

”Eräälle koiralle oli soitettava päiväaikaan tiettyä radiokanavaa, jotta se pysyisi rauhallisena. Jotkut tuovat mukanaan omia leluja ja petin. On hyvä, että koiralla on mukanaan jotain, jossa on oman kodin tuoksua. Omia ruokakuppeja ei sentään tarvitse tuoda mukana”, Tamminen kertoo.

Karvaiset vieraat sopeutuvat hoitolaan pääasiassa hyvin. Jotkut koirat ovat jopa innoissaan kun pääsevät seuraamaan muiden touhuja. Mahdollista ikävää helpotetaan leikittämällä ja lenkittämällä.

”Usein ensimmäisenä iltana ruoka ei maistu, mutta jo toisena päivänä koira rentoutuu ja syö normaalisti. Se ymmärtää, että kaikki on hyvin ja ruokaa riittää”, Tamminen kertoo.

Toisinaan käy niin, että hotellielämään tykästynyt lemmikki lähtee pitkin hampain isäntänsä mukaan.

”Sellainen on meidän kannalta imartelevaa, mutta emme me tähtää siihen, että omistajat joutuvat sellaiseen tilanteeseen”, Nunes naurahtaa.

Useiden muiden lemmikkihoitoloiden tapaan, Nellalla on sopimus lähialueen löytökoirista ja -kissoista kunnan kanssa. Salon kaupunki kustantaa löytöeläimen ylläpidon 15 päivän ajalta. Sen jälkeen eläimelle aletaan etsiä uutta kotia.

Tähän mennessä jokaiselle omistajaansa vaille jääneelle löytöeläimelle on löytynyt uusi koti. Tammisen mukaan se on kissoille vaikeampaa kuin koirille.

Hylättyjen eläinten kohtalot pistävät usein vihaksi.

”En ymmärrä, miten joku voi hylätä lemmikkinsä luonnon armoille. Ei olisi vaiva eikä mikään laittaa eläimestä ilmoitusta nettitorille. Sieltä löytyisi helposti uusi koti.”

Kantrin käydessä Nellassa omistajaa vailla oli kaksi koiraa ja yksi kissa.

”Toinen koirista on ollut meillä yli vuorokauden. Se on harvinaista, sillä yleensä omistaja ottaa yhteyttä jo muutaman tunnin kuluttua”, Tamminen hämmästelee.

Sitten puhelin soi. Toisessa päässä on mopsin hätääntynyt omistaja.

”Koira oli karannut hoitopaikasta, ja sen omistaja oli ulkomailla. Se tullaan hakemaan huomenna.”

Lemmikkihotellissa koetaan usein herkkiä hetkiä.

”Koirat saattavat asua meillä jopa kolme viikkoa putkeen, joten kyllä siinä itku tulee, kun ne haetaan pois. Monet löytöeläinten omistajat tulevat tänne itkien hakemaan lemmikkiään, jonka ovat luulleet jääneen auton alle.”

Tamminen ja Nunes sanovat tekevänsä unelmatyötä. ”On se vaan niin ihanaa, kun näkee näin paljon erilaisia eläimiä. Kyllä minua usein aamuisin harmittaa, kun pitää lähteä päivätöihin ja Luis saa jäädä tänne koko päiväksi eläinten kanssa”, Nina sanoo ja hymyilee miehensä suuntaan.