Kriisissä tarvitaan sopeutumiskykyä ja kumppanuutta - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Tiesitkö? Voit lukea viikossa 3 artikkelia ilman tilausta - hanki rajaton lukuoikeus nyt 9,90€/kk
Mielipiteet

Kriisissä tarvitaan sopeutumiskykyä ja kumppanuutta

Poikkeuksellinen aika herättää pohtimaan niin kriiseihin varautumista kuin toiminta­malliemme vaihtoehtoja. Ruoka on ihmisen perustarve, pian sen perässä tarvehierarkiassa seuraavat turvallisuus ja yhteenkuuluvuus.

Tärkeitä kysymyksiä ruuan riittävyyden, kriisivarmuuden ja ympäristökestävyyden lisäksi ovat myös turvatummat tulot viljelijöille sekä yhteisöllisyys. Kumppanuusmaatalous pyrkii vastaamaan näihin ja muihin ruokajärjestelmän epävarmuuksiin.

Kumppanuusmaatalous on paikallinen, monimuotoisuuteen ja kestävyyteen pohjautuva ruuan tuotannon, jakelun ja kuluttamisen malli. Sillä turvataan sekä kulutta­jien terveellisen ja laadukkaan ruuan saantia että tuottajien toimeen­tuloa ja maan kasvukuntoa. Tuotannossa tähdätään myös luonnon omien kierto­kulkujen hyödyntämiseen.

Euroopassa muun muassa Saksassa ja Norjassa on aktiivista kumppanuusmaataloutta. Suomessa ensimmäinen virallinen kumppanuusmaatalous, Kaupunkilaisten Oma Pelto (www.omapelto.fi), perustettiin vuonna 2011, ja tällä hetkellä toiminnassa olevia kumppanuuksia on kymmenkunta.

Kestävä ja sopeutumis­kykyinen ruokajärjestelmä on monimuotoinen ja ainakin osin hajautettu. Maataloudessa alueellinen ja paikallinen omavaraisuus ja paikallistalouden vahvistaminen ovat olennaisia kestävyyden rakentamisessa ja epävarmuuksiin varautumisessa.

Niin kansainväliset kuin kotimaiset esimerkit osoittavat, että kumppanuusmaatalous voi olla kannattavaa samalla, kun se tukee paikallistaloutta sekä vahvistaa yhteisöllisyyttä, omavaraisuutta ja tarjoaa käytännön selviytymiskeinoja yksilöille ja yhteisöille.

Kriisiaikoina ruokaturva ja sitä rakentava ruokaomavaraisuus ovat kriittisiä kysymyksiä. Viime päivinä on keskusteltu ruuan riittävyydestä ja uutisoitu Suomen hyvästä huolto­varmuudesta.

Ruokaturvasta ja ruokaomavaraisuudesta pitää puhua alueellisesti ja kansallisesti, mutta myös yhteisö- ja koti­taloustasolla. Kyse ei myöskään ole vain kansallisista varmuusvarastoista tai kotivarasta vaan olennaisesti myös tuotannon panoksista ja tietotaidosta.

Suomessa edellinen poikkeustila koettiin sota-aikana, jolloin ruokaturva kuului sekä henkiseen että fyysiseen kriisityöhön. Sota-aikana kotitarveviljely oli merkittävä osa kotitalouksien ruokaturvaa.

Myös epäviralliset sukulais- ja naapuriavun verkostot ja yhteydet maaseudulle olivat selviytymisen kannalta keskeisiä vielä pitkään sota-ajan jälkeen.

Kriisi on mahdollisuus yhteisöjen vahvistamiseen. Nyt omavaraisuus ja yhteisöllisyys kiinnostavat taas – pohditaan sitä, miten voimme yhteisesti ja yhteisön jäseninä toimia kriisitilanteissa. Nyt opetellaan ja otetaan uudelleen käyttöön vanhoja käytännön taitoja.

Kumppanuusmaatalous voisi olla yksi hyvä malli parantaa yhteiskunnallista selviytymiskykyä erilaisten häiriö­tilanteiden ja kriisien levitessä nopeasti paikasta toiseen.

Kumppanuusmaatalouden lähtökohtiin kuuluu solidaarisuus, mikä ilmenee muun muassa tuotannon riskien jakamisena tuottajien ja kuluttajien kesken erilaisilla maksusopimuksilla.

Yleensä satomaksu kerätään etukäteen, ja kaikki toiminnan kulut, myös viljelijän palkka, katetaan saadulla tuotolla. Budjetoinnin ja kulun­tasauksen avulla kumppanuuksissa voidaan myös tarjota pienituloisille mahdollisuutta alempaan satomaksuun sekä toteuttaa ruoka-apua.

Toiminta perustuu myös läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen, joten kuluttaja on perillä ruokansa tuotantotavoista sekä voi vaikuttaa siihen, mitä ja miten tuotetaan. Tuottajat pystyvät muokkaamaan viljely­suunnitelmaansa tarpeiden ja toiveiden mukaan.

Suomessa kumppanuusmaatalouden ”ensimmäinen aalto” syntyi 2010-luvulla, mutta toiminta ei tuolloin laajentunut. Nyt on käynnissä ”toinen aalto”, koska kestävyys kiinnostaa viljelijöitä yhä enemmän ja erilaisia toimintatapoja mietitään myös kannattavuuden parantamiseksi.

Valta ruokajärjestelmässä on keskittynyttä ja pienet erikoistuneet tilat ovat pulassa painiessaan eri sarjassa kuin massatuotteet isojen kauppaketjujen hallitessa markkinoita. Tuottajia ja kuluttajia on paljon, mutta välikäsiä vain vähän, ja niillä on paljon valtaa.

Kumppanuusmaatalous tarjoaa mahdollisuuden vallan hajauttamiseen ruokajärjestelmässä, ja tuomalla ruuan tuottajat ja kuluttajat lähelle toisiaan myös ruokademokratian parantamiseen. Se antaa kaikille meille mahdollisuuden osallistua monimuotoisemman ja sopeutumiskykyisen ruokajärjestelmän rakentamiseen, myös kriisitilanteessa.

Riikka Aro

tutkijatohtori, Reilu ruokamurros -hanke

Jyväskylän yliopisto

Ritva Mynttinen

suunnittelija, Kumakka-hanke

Helsingin yliopisto Ruralia-instituutti

Olli Repo

puheenjohtaja

Herttoniemen ruokaosuuskunta

Nyt omavaraisuus ja yhteisöllisyys kiinnostavat taas. Kumppanuus­maatalous voisi olla hyvä malli.

Lue lisää

Jutta Urpilainen kannustaa elintarvikeyrityksiä investoimaan – ruokaturvan heikentymisestä kärsivästä Afrikasta löytyy kysyntää suomalaiselle osaamiselle

Afrikka ansaitsisi yhteisen maatalouspolitiikan

Kasvatetun kalan omavaraisuusaste on laskenut Suomessa alle 15 prosenttiin – Elinkeino on täysin riippuvainen Ruotsista ja Norjasta

Euroopan maaseutuvastaisin maa?