Miten saadaan ravinteet pysymään pellossa? - Mielipidekirjoitus - Maaseudun Tulevaisuus
Mielipiteet

Miten saadaan ravinteet pysymään pellossa?

Tulva-aikana vedet virtaavat ja ravinteet niiden mukana. Aikanaan Pohjois-Suomen jokivarsien rannoilla tulvan kuljettama liete oli tärkeä kasvutekijä, joka lisäsi ravinteisuutta. Tulvaniittyjen kasvillisuus oli korkeaa ja runsasta.

Nykyään tilanne on päinvastainen ja ravinteiden valuminen viljelymailta tulvan mukana halutaan estää. Vaikka peltojen osuus Suomen pinta- alasta on pieni, ne sijaitsevat hyvin usein vesistöjen läheisyydessä, joten riski kuormitukselle on suuri. Toimia huuhtoumien pysäyttämiseksi on tehty jo paljon, ja tätä työtä kannattaa jatkaa.

Pellot tuottavat ihmisille ruokaa ja karjalle rehua. Maaperässä ei ole tarpeeksi ravinteita kunnollisen sadon tuottamiseen.

Esimerkiksi kivennäismaiden luontaisten typpivarojen on arvioitu riittävän jatkuvassa viljelyssä vajaan tuhannen kilon viljasatoon hehtaarilta. Fosforin määrä vaihtelee maalajin ja maan käytön mukaan. Lannoittamalla saadaan moninkertainen sato.

Suurin osa ravinnekuormasta kertyy vesistöihin kasvukauden ulkopuolella lumen sulamisesta ja syyssateista tulevien vesimäärien mukana. Typpi ja fosfori huuhtoutuvat sekä liukoisessa muodossa että maa-ainekseen kiinnittyneenä. Vesistöihin joutuessaan ne aiheuttavat rehevöitymistä.

Kestävän viljelyn tavoitteita ovat hyvä sato, maan ravinne­tasapaino sekä kasvien tarpeenmukainen lannoitus. Typellä ja fosforilla on tehtävänsä kasvien kasvussa ja sadon tuottamisessa, joten ne kannattaa säilyttää pellossa. Väkilannoitteiden hinnat nousevat, ja esimerkiksi fosforin varannot maailmalla hupenevat, joten ravinteiden käytön tehostaminen on sekä ympäristön että talouden kannalta järkevää.

Viljelijöillä on monia keinoja estää tulvien ja valumien aiheuttamaa eroosiota ja ravinnepäästöjä. Maan rakenteella on suuri merkitys. Multava ja ilmava maa läpäisee ja pidättää tehokkaasti vettä, kun taas tiivistyneen maan pinnalta vesi ja ravinteet lähtevät herkästi valumaan.

Maan kuntoa voidaan parantaa monipuolisella viljelykierrolla, ojittamalla, kalkitsemalla sekä oikeilla muokkausmenetelmillä. Syvä- ja runsasjuuristoiset kasvit sitovat ja kunnostavat maata, ja toimiva ojitus johtaa ylimääräiset vedet pois pellolta.

Syyskylvöisten kasvien, kuten rukiin, viljely tai kerääjäkasvien käyttö aluskasvina tai sadonkorjuun jälkeen sitoo ravinteita ja vähentää huuhtoumia. Sama vaikutus on pellon reunojen suoja­vyöhykkeillä.

Perinteinen syyskyntö jättää maan talven ajaksi paljaaksi ja alttiiksi huuhtoumille, joten sen sijaan kannattaa suosia kevätkyntöä, kevennettyä muokkausta tai suorakylvöä.

Keväällä kylmässä maassa ravinteiden vapautuminen on hidasta ja juurten toiminta heikkoa. Viileys rajoittaa varsinkin fosforin saantia, mutta liukoinen typpi siirtyy kylmästäkin maasta helposti kasviin. Maan lämpötilan noustessa pieneliötoiminta vilkastuu, ravinteiden vapautuminen kiihtyy ja kasvien kasvu nopeutuu.

Monivuotisen nurmen viljely vähentää muokkaustarvetta, ja kun maata ei muokata, pellon eloperäinen aines lisääntyy. Se sitoo ravinteita ja vapauttaa niitä maasta kasvien käyttöön. Myös pieneliöt hyötyvät eloperäisestä aineksesta ja hajottavat sitä kierrättäen ravinteita, tervehdyttäen maata ja ylläpitäen kasvukuntoa. Tästä seuraa positiivinen kierre.

Mitä paremmassa kunnossa maa on, sitä elinvoimaisemmin kasvit kasvavat ja hyödyntävät ravinteita.

Jokien rantapajukoista ja tulvan huuhtelemista rehevistä metsistä raivattuja niittyjä tarvitaan edelleen.

Maataloutta kritisoidaan usein päästöistä, mutta käytännön toimissa pyritään koko ajan niiden minimoimiseen. Kestävä lannoitus on tasapainoilua maaperään sitoutuneiden, kasvin ottamien ja ympäristöön kulkeutuvien ravinteiden välillä.

Sää on aina ennakoimaton kasvutekijä, joka vaikuttaa olosuhteisiin. Typpi ja fosfori liikkuvat, kun vedet liikkuvat.

Viljelijöillä on motivaatiota ja osaamista hallita riskejä. Kun keinot ovat hallussa, ei sään vaihtelukaan aiheuta lisäkuormitusta ja ravinteet saadaan pysymään siellä, mihin ne on tarkoitettu.

Kirsi Jokela

MMM agronomi, YTK

lehtori

Tulevaisuuden biotalous

Lapin ammattikorkeakoulu

Suurin osa ravinne­kuormasta kertyy vesistöihin kasvukauden ulkopuolella.

Lue lisää

Lantafosforin siirtotuella tehoa ravinnekiertoihin

Itämeri, sinilevä ja syntipukki

Metsäteiden ylitysrakenteissa korjattavaa

Karjanlanta ideologisessa hyötykäytössä