Mielipiteet

Luontokadon pysäyttäminen on elämän suojelua

Biodiversiteetti ja luonnon köyhtyminen ovat aihepiireinä helppoja ymmärtää, eikä niiden ongelmointiin ole aiheitta.

Biodiversiteetti, elonkirjo, luonnonkirjo ja luonnon ­monimuotoisuus – elämän moninaisuuden kuvailemiseksi on suomen kielessä joukko termejä, joiden merkitys on sama. Elämä on Maan perus­ominaisuus, joka on alkanut kerran ja jatkunut neljän miljardin vuoden ajan moninaistuen jatkuvasti.

Biodiversiteetti, jonka nyt havaitsemme, on sukupolvesta toiseen siirtyvän elämän jatkumon tämänhetkinen tulos. Jatkumoa kuvastaa metafora elämän puusta, jossa oksien kärjissä olevat lajit ovat kaikki yhteydessä toisiinsa haarojen ja rungon kautta.

 

Ihminen on pitkään luokitellut elämän muotoja. Jo 1700- luvulla Lamarck totesi, että eliöiden luokittelu on ihmisen tapa tulkita maailmaa, mutta että ihmisen luokittelut eivät tarkalleen kuvasta luontoäitiä – elämän jatkumoa – itseään. Populaatiot, lajit, eliöyhteisöt, luontotyypit ja ekosysteemit ovat todellisia, mutta niiden rajat sekä ajassa että tilassa ovat häilyviä.

Biodiversiteetti esiteltiin terminä maailmalle Yhdys­valloissa vuonna 1986 järjes­tetyssä kansallisessa tiede­foorumissa. Tätä ennen tutkijat puhuivat biologisesta diversiteetistä. Sitä voidaan tarkastella eri tasoilla.

Geneettinen monimuotoisuus viittaa yksilöiden ja populaatioiden välisiin perintö­tekijöiden eroihin. Lajimonimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkia eri lajeja, joita me ihmiset olemme nimenneet. Samalla alueella elävät erilajiset eliöt muodostavat eliöyhteisöjä, joiden yhdessä elottoman luonnon kanssa muodostamia kokonaisuuksia kutsumme ekosysteemeiksi.

Monet ovat kiinnittäneet huomiota biodiversiteetti- termin vaikeuteen. Ekologi John Terborgh oli jo 1990- luvulla huolestunut termin muuttumisesta haastavaksi, kun lajimonimuotoisuuden rinnalle nostettiin moni­muotoisuuden muut tasot.

Huolen takana oli ajatus siitä, että tasoista juuri lajit ovat ihmisille konkreettisia, mutta geneettinen monimuotoisuus ja eliöyhteisöjen tai ekosysteemien monimuotoisuus ovat vaihtelua, jota arkitodellisuuden havainnointi ei juurikaan tue.

 

Nykyisin keskustellaan myös Suomessa, onko bio­diversiteetti-termin haastavuus este luonnon köyhtymisen hidastamiselle tai jopa laajemmin kestävyysmurrokselle. Mielestämme näin ei saa olla, eikä tutkijoiden tule itse syyllistyä aiheen tarpeettomaan ongelmointiin.

Monien tasojen sisällyttäminen käsitteeseen ja monet biodiversiteettiä tarkoittavat suomen kielen termit ovat omiaan sekoittamaan ajatuksia, mutta lopulta biodiversiteetti on helppo ymmärtää. Se tarkoittaa elämää sen kaikissa eri ilmenemismuodoissa.

Kun ihminen toiminnallaan hävittää elämää, luonto köyhtyy. Syntyy luontokatoa. Järjestelmällinen ihmisen aiheuttama luontokato on johtanut siihen, että puhumme biodiversiteettikriisistä, joka hoitamattomana johtaa kuudenteen massasuku­puuttoon.

Luonto köyhtyy nyt kiihtyvällä nopeudella, mikä johtuu luonnonvarojen kestämättömästä kulutuksesta. Hallitusten välisen luonto­paneelin IPBES:in arvioiden mukaan jopa miljoona eliö­lajia on vaarassa kuolla suku­puuttoon.

Jo kauan ennen lajien häviämistä niiden populaa­tioiden yksilömäärät ovat alkaneet pienentyä ja puhutaan lajien uhanalaistumisesta. Tämä on merkki luonnon­varaisen elämän hiipumisesta ihmisen toimien seurauksena.

Meidän on estettävä elämän hiipuminen, sillä jatkamalla kuten tähän asti riski tuleville sukupolville on ilmeinen. Maailman talousfoorumi nostikin tammikuussa 2021 luontokadon jo viiden vakavimman ihmiskuntaa uhkaavan riskin joukkoon.

Erilaiset, mutta samaa tarkoittavat termit eivät saa estää meitä havahtumasta epäoikeudenmukaisuuteen, jonka omilla kulutustottumuksillamme aiheutamme tuleville sukupolville.

Biodiversiteetti tarkoittaa elämää sen kaikissa ilmenemismuodoissa, ja luonnon köyhtymisen pysäyttäminen on elämän suojelua. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän on vähennettävä kestämätöntä kulutustamme ja annettava luonnolle elintilaa. Oma ja lastemme hyvinvointi on kiinni luonnon hyvin­voinnista.

 

Janne S. Kotiaho

Ilari E. Sääksjärvi

Kotiaho on Jyväskylän yliopiston ekologian professori ja Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja.

Sääksjärvi on Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori ja Suomen Luonto­paneelin varapuheenjohtaja.

Luonto köyhtyy nyt kiihtyvällä nopeudella, mikä johtuu luonnonvarojen kestämättömästä kulutuksesta.

Lue lisää

Ekologinen kompensaatio saatava elvytystoimiin

Metsälajien uhanalaisuus on otettava huomioon

Luonnon köyhtymisen ja koronan yhteys tunnustettiin EU:n ministerikokouksessa – luvassa tehokkaampia keinoja suojella monimuotoisuutta

Tasapainottelu luonnon köyhtymisen ja hakkuiden lisäämisen välillä voi tulla valtiolle kalliiksi