Biodiversiteetti ja luonnon köyhtyminen ovat aihepiireinä helppoja ymmärtää, eikä niiden ongelmointiin ole aiheitta.
Biodiversiteetti, elonkirjo, luonnonkirjo ja luonnon monimuotoisuus – elämän moninaisuuden kuvailemiseksi on suomen kielessä joukko termejä, joiden merkitys on sama. Elämä on Maan perusominaisuus, joka on alkanut kerran ja jatkunut neljän miljardin vuoden ajan moninaistuen jatkuvasti.
Biodiversiteetti, jonka nyt havaitsemme, on sukupolvesta toiseen siirtyvän elämän jatkumon tämänhetkinen tulos. Jatkumoa kuvastaa metafora elämän puusta, jossa oksien kärjissä olevat lajit ovat kaikki yhteydessä toisiinsa haarojen ja rungon kautta.
Ihminen on pitkään luokitellut elämän muotoja. Jo 1700- luvulla Lamarck totesi, että eliöiden luokittelu on ihmisen tapa tulkita maailmaa, mutta että ihmisen luokittelut eivät tarkalleen kuvasta luontoäitiä – elämän jatkumoa – itseään. Populaatiot, lajit, eliöyhteisöt, luontotyypit ja ekosysteemit ovat todellisia, mutta niiden rajat sekä ajassa että tilassa ovat häilyviä.
Biodiversiteetti esiteltiin terminä maailmalle Yhdysvalloissa vuonna 1986 järjestetyssä kansallisessa tiedefoorumissa. Tätä ennen tutkijat puhuivat biologisesta diversiteetistä. Sitä voidaan tarkastella eri tasoilla.
Geneettinen monimuotoisuus viittaa yksilöiden ja populaatioiden välisiin perintötekijöiden eroihin. Lajimonimuotoisuudella tarkoitetaan kaikkia eri lajeja, joita me ihmiset olemme nimenneet. Samalla alueella elävät erilajiset eliöt muodostavat eliöyhteisöjä, joiden yhdessä elottoman luonnon kanssa muodostamia kokonaisuuksia kutsumme ekosysteemeiksi.
Monet ovat kiinnittäneet huomiota biodiversiteetti- termin vaikeuteen. Ekologi John Terborgh oli jo 1990- luvulla huolestunut termin muuttumisesta haastavaksi, kun lajimonimuotoisuuden rinnalle nostettiin monimuotoisuuden muut tasot.
Huolen takana oli ajatus siitä, että tasoista juuri lajit ovat ihmisille konkreettisia, mutta geneettinen monimuotoisuus ja eliöyhteisöjen tai ekosysteemien monimuotoisuus ovat vaihtelua, jota arkitodellisuuden havainnointi ei juurikaan tue.
Nykyisin keskustellaan myös Suomessa, onko biodiversiteetti-termin haastavuus este luonnon köyhtymisen hidastamiselle tai jopa laajemmin kestävyysmurrokselle. Mielestämme näin ei saa olla, eikä tutkijoiden tule itse syyllistyä aiheen tarpeettomaan ongelmointiin.
Monien tasojen sisällyttäminen käsitteeseen ja monet biodiversiteettiä tarkoittavat suomen kielen termit ovat omiaan sekoittamaan ajatuksia, mutta lopulta biodiversiteetti on helppo ymmärtää. Se tarkoittaa elämää sen kaikissa eri ilmenemismuodoissa.
Kun ihminen toiminnallaan hävittää elämää, luonto köyhtyy. Syntyy luontokatoa. Järjestelmällinen ihmisen aiheuttama luontokato on johtanut siihen, että puhumme biodiversiteettikriisistä, joka hoitamattomana johtaa kuudenteen massasukupuuttoon.
Luonto köyhtyy nyt kiihtyvällä nopeudella, mikä johtuu luonnonvarojen kestämättömästä kulutuksesta. Hallitusten välisen luontopaneelin IPBES:in arvioiden mukaan jopa miljoona eliölajia on vaarassa kuolla sukupuuttoon.
Jo kauan ennen lajien häviämistä niiden populaatioiden yksilömäärät ovat alkaneet pienentyä ja puhutaan lajien uhanalaistumisesta. Tämä on merkki luonnonvaraisen elämän hiipumisesta ihmisen toimien seurauksena.
Meidän on estettävä elämän hiipuminen, sillä jatkamalla kuten tähän asti riski tuleville sukupolville on ilmeinen. Maailman talousfoorumi nostikin tammikuussa 2021 luontokadon jo viiden vakavimman ihmiskuntaa uhkaavan riskin joukkoon.
Erilaiset, mutta samaa tarkoittavat termit eivät saa estää meitä havahtumasta epäoikeudenmukaisuuteen, jonka omilla kulutustottumuksillamme aiheutamme tuleville sukupolville.
Biodiversiteetti tarkoittaa elämää sen kaikissa ilmenemismuodoissa, ja luonnon köyhtymisen pysäyttäminen on elämän suojelua. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi meidän on vähennettävä kestämätöntä kulutustamme ja annettava luonnolle elintilaa. Oma ja lastemme hyvinvointi on kiinni luonnon hyvinvoinnista.
Janne S. Kotiaho
Ilari E. Sääksjärvi
Kotiaho on Jyväskylän yliopiston ekologian professori ja Suomen Luontopaneelin puheenjohtaja.
Sääksjärvi on Turun yliopiston biodiversiteettitutkimuksen professori ja Suomen Luontopaneelin varapuheenjohtaja.
Luonto köyhtyy nyt kiihtyvällä nopeudella, mikä johtuu luonnonvarojen kestämättömästä kulutuksesta.
