Maailman paras maatalousmaa

Maailman paras pihvi tulee suomalaiselta lypsykarjatilalta. Maailman arvostetuin voi tulee samasta osoitteesta. Maailman puhtaimmat munat tuotetaan suomalaisilla tiloilla.

Suomessa on maailman terveimmät siat ja siipikarja. Nurmirehulla voidaan tuottaa paitsi maukasta, myös ympäristöystävällistä nautaa. Suomalainen kaura on maailman parasta.

Monet uutisotsikot hehkuttavat tuotteidemme laatua. Suomalaisilla tiloilla osataan!

Pitkäjänteinen työ eläinten terveyden eteen, maaperän puhtaana säilymiseksi ja kestävien tuotantomenetelmien vuoksi ovat olleet oikea valinta.

Ylimääräinen lääkitseminen ja torjunta-aineiden holtiton käyttö olisivat voineet olla vaihtoehto myös täällä, mutta ruokaketju on valinnut toisen tien. Se on vaatinut viljelijöiltä valtavasti työtä ja osaamista. Se on vaatinut tutkimusta, koulutusta ja neuvontaa.

Laatu- ja puhtausväitteiden taakse löytyy kosolti todisteita uun muassa Ruokafakta-sivustolta, jossa on kansainvälistä vertailutietoa vaikkapa eläinten lääkinnästä tai kasvien torjunta-ainejäämistä.

Epäilijöiltä voisi kysyä, eikö elimistön sisään lapettavalla aineella ole merkitystä. Kansainvälisestikin tähän kiinnitetään nyt paljon huomiota One Health -konseptin pohjalta. Siinä korostetaan ihmisten, eläinten ja ympäristön terveyden tiivistä yhteyttä, mikä onkin Suomessa jo tuttu ajattelumalli.

Miltä maailman puhtaimman ruuan tulevaisuus näyttää? Positiivisuutta on hurjan paljon ilmassa.

Vientiponnistelut ovat alkaneet tuottaa tulosta. Menekki vaikuttaa olevan hyvä. Vielä on kuitenkin ratkaisematta kaikkein suurin ongelma: miten viljelijä pärjää?

Viime viikolla julkaistiin Luonnonvarakeskuksen vuotuinen raportti Suomen maa- ja elintarviketalous.

Suosittelen sitä kaikille alalla toimiville luettavaksi: julkaisussa on kattava katsaus maa- ja elintarviketalouden tilanteeseen paitsi vuotuisten tilastojen perusteella, myös aikasarjoja tarkastelemalla.

Niiden mukaan maatiloilla ei tosiaankaan ole lepäilty laakereilla on odoteltu tukien ropsahtelua tilille. Investoitu on huimaa vauhtia. Vuonna 2016 maatalouden kokonaisinvestoinnit olivat yhteensä 1,1 miljardia euroa. Osuus kansantalouden kokonaisinvestoinneista oli 2,3 prosenttia, kun vaikkapa elintarvikekaupan investoinnit olivat 1,4 prosenttia ja elintarviketeollisuuden 1,1 prosenttia.

Julkaisun mukaan maatalouden kannattavuuskehitys on 2000 -luvulla ollut surkeaa: koko maatalousalan yhteenlaskettu yrittäjätulo on tippunut neljännekseen. Kannattavuuskerroin, joka kertoo miten hyvin omalle työlle asetettu laskennallinen palkkavaatimus (15,80 euroa vuonna 2016) ja oman pääoman korkovaatimus (noin kuusi prosenttia) täyttyvät, on keskimäärin 0,26.

Samaan aikaan kuitenkin tuotantoon sitoutunut pääoma on kasvanut. Suomalaiseen maatalouteen sitoutunut yrittäjäperheen oma pääoma oli yhteensä yhdeksän miljardia euroa vuonna 2000 ja 13 miljardia euroa vuonna 2016. Tilaa kohti oman pääoman määrä on kaksinkertaistunut.

Ala on kehittynyt huimaa vauhtia ja tilat ovat satsanneet tuotantoon. Tilamäärä on laskenut, mutta tuotantomäärät ovat ennallaan tai nousseet.

Kaikki panostukset tuntuvat kuitenkin valuneen hukkaan, sillä tehostumisesta saatu hyöty on peittynyt tuotantopanosten hintojen nousun ja tuottajahintojen laskun alle.

Ei ihme, että tilatasolla ahdistaa. Positiiviset näkymät eivät vielä auta velkojen lyhentämisessä. On siis kiire löytää keinot tilojen talouden parantamiseksi.

Tuottajahintojen on noustava, että ruokaketjun tärkein lenkki, maanviljelijä, pystyy jatkamaan. Että suomalaisella ruualla on todellisia mahdollisuuksia.

Toivottavasti kurki ei kuole ennen kuin suo sulaa.