Etujärjestöjä pidettävä silmällä

Isoilla suomalaisilla etujärjestöillä on huomattavan paljon valtaa. Eniten sitä suomalaisten mielestä on Elinkeinoelämän keskusliitolla, mutta myös palkansaajajärjestö SAK on pitänyt asemansa hyvin. Molempia pitää vähintään melko vaikutusvaltaisina yli 70 prosenttia suomalaisista. (MT 16.2)

Järjestöillä on niin paljon valtaa, että kaikkien kannattaa olla kiinnostuneita siitä, mitä ne tällä vallallaan tekevät. Samalla on syytä kiinnittää huomiota järjestöjen keskinäisiin suhteisiin ja niiden keskinäiseen kilpailuun.

Etujärjestöjen toiminnan luonteeseen kuuluu luonnollisesti oman jäsenistön edun korostaminen. Koko maan yleistäkin etua ne voivat edistää, mutta lähtökohtaisesti oman jäsenistön näkökulmasta.

Kiinnostavinta MT:n teettämässä tutkimuksessa oli kahden elinkeinoelämän etujärjestön EK:n ja Suomen Yrittäjien keskinäinen järjestys. Vaikka yrittäjäjärjestö on nykyään samalla viivalla työmarkkinoiden sopijaroolista luopuneen EK:n kanssa, vain 29 prosenttia piti sitä edes melko vaikutusvaltaisena.

Tulos on yrittäjille pettymys. Järjestön toimitusjohtajan Mikael Pentikäisen mielestä järjestön on parannettava asemiaan. Hänen mukaansa luvuissa ei näy se työ, jota yrittäjäjärjestö on maakunnissa tehnyt.

Pentikäinen saattaa olla oikeassa. Se ei kuitenkaan yrittäjäjärjestön jäseniä lohduta. Myös maakuntien yritystoiminnan näkökulmasta SY:n saama tulos on vaisu. Yrittäjäjärjestö on profiloitunut EK:ta vahvemmin maakunnalliseksi toimijaksi. Selkeä kakkossija elinkeinoelämän etujärjestöjen kisassa on hävitty hopea.

Vaikka EK on kansalaisten mielestä vahva, sillä on omat ongelmansa. Kansa ei siihen oikein luota. MT:n selvityksessä EK sai heikoimman lukeman, kun kysyttiin järjestöjen luotettavuutta suhteessa maan hallitukseen. Maan poliittinen johto piti pintansa tässä asetelmassa muutenkin hyvin. Muun muassa SAK:n kanssa se pääsi tasatulokseen ja hävisi vain korkeakoulutettujen Akavalle.

Maakuntien ja maaseudun yrittäjien kannattaa kuitenkin ottaa EK tosissaan. Vaikka järjestö on suhtautunut metropolikehitykseen korostetun myönteisesti, siltä kannattaa tiukata linjauksia myös koko maan elinkeinoelämän tukemiseksi. Sen verran vahvaa talouskasvu maakunnissa on, ettei edes EK voi jättää sitä huomiotta.

On syytä huomata, että EK on alttiina jäsenliittojensa ajattelulle. Vaikka kauppa- ja palvelualat sekä erityisesti rakennusteollisuus korostavat kaupunkien merkitystä taloudellisen toiminnan airueina, muitakin näkökulmia on Etelärannassa pakko ottaa huomioon.

Teknologiateollisuus ja muun muassa kaivosteollisuus ovat edelleen riippuvaisia maakuntien mahdollisuuksista, eikä hyvässä vauhdissa olevaa kemianteollisuuttakaan pääkaupungin ytimessä harjoiteta. Metsäteollisuus ei ole enää EK:n jäsen, mutta maakunnallista edunvalvontaa senkin on harjoitettava.

Maakuntien vahva edunvalvoja on maa- ja metsätaloustuottajain MTK. EK on mittauksessa omaa luokkaansa, mutta Suomen Yrittäjät jäi vaikutusvaltamittauksessa selvästi MTK:n taakse. Vähän yli 40 prosenttia piti MTK:ta ainakin melko vaikutusvaltaisena etujärjestönä.

Maaseudun ja maakuntien asukkaiden kannattaa pitää kaikkia edunvalvojia silmällä. Niiltä voi ja kannattaa vaatia asioita. Samalla on syytä muistaa, että ilman etujärjestöjä ja niiden asiantuntemusta yhteiskunnallinen kehitys olisi hidasta. Poliitikot tarvitsevat järjestöjä ja päinvastoin.