Pohjoisen puu saatava hyödyksi

Puukauppa on kuluneen vuoden aikana käynyt Suomessa varsin vilkkaana. Kokonaisluvut kätkevät kuitenkin ongelman – Pohjois-Suomessa puun markkinatilanne on jatkunut vaikeana.

Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan kestävä hakkuukertymä olisi 17 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Esimerkiksi viime vuonna alueen hakkuut jäivät kuitenkin alle 11 miljoonaan kuutioon.

Metsäteollisuus on pitänyt säännöllisesti esillä huolta riittävästä puunsaannista. Se on pelännyt muun muassa polttopuumarkkinoiden vievän raaka-ainetta arvokkaammalta jalostukselta.

Ainakaan Pohjois-Suomessa tällaista ongelmaa ei ole esiintynyt. Laajoilla metsäalueilla puukauppaa hyydyttää riittämätön kysyntä.

MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila väläytti viime viikolla jopa pohjoisen puun vientiä jalostamattomana, ellei kotimaisia investointeja ala syntyä puuntarjontaa vastaavasti.

”Yhteydenottoja Keski-Euroopasta on jo tullut. Ruotsistakin viedään jo kuitupuuta Kiinaan”, Marttila totesi Pohjois-Suomen metsänomistajaliiton kokouksessa Oulussa viime perjantaina (MT 23.12.).

Yksityismetsätalouden kannalta pohjoinen puukauppa näyttää erityisen huolestuttavalta.

Metsänomistajaliiton puheenjohtajan Juhani Kumpusalon mukaan yksityismetsien osuus hakkuista on pienentynyt 70 prosentista 55 prosenttiin. Vaikka hakkuut kokonaisuutena kasvaisivat, on metsänomistajien tulos työlleen siis pienenemässä.

Puun vajaakäytön seurauksena Pohjois-Suomi menettää tärkeitä työpaikkoja. Tuotanto ja työpaikat määrittävät ratkaisevasti minkä tahansa alueen hyvinvointia. Lapissa alkutuotannon, erityisesti metsätalouden merkitys on suuri.

Sotien jälkeen pohjoisen metsissä puuta korjasivat kymmenet tuhannet metsätyömiehet. Laajat hakkuut auttoivat köyhää kansakuntaa jaloilleen. Tuotannon tuloksilla kuitattiin muun muassa raskaita sotakorvauksia.

Maailma ei ole tästä paljoa muuttunut. Vauhdilla velkaantuva Suomi tarvitsee edelleen koko maan tuotantoa ja työpaikkoja taloutensa perustaksi.

Pohjois-Suomen metsien rakenne on seurausta vuosikymmenten takaisista laajoista hakkuista. Metsien hyvä hoito on siirtynyt nyt vaiheeseen, jossa hoitohakkuut tuottavat runsaasti myyntipuuta. Jos puun kysyntä pysyy pienenä, markkinoiden epätasapaino pahenee vuosi vuodelta.

Havukuitupuun puolesta Lapissa olisi hyvin tilaa uudelle sellutehtaalle. Samoin tilaa olisi markkinoilla, jossa sekä havusellun kysyntä että hinta ovat korkealla.

Puheet uudesta sellutehtaasta kertovat uskon palaamisesta alalle, sillä Suomesta on 2000-luvulla suljettu jo kolme sellutehdasta. Uusia ei ole tilalle rakennettu.

Pohjois-Suomen puumarkkinoiden vaikeuksia selittää kenties eniten yksi tehtaan sulkeminen – valtion osittain omistama Stora Enso sulki suuresta kohusta ja kiistelystä huolimatta sellutehtaansa Kemijärvellä.

Päätös oli raskas isku Lapin tuotannolle ja työpaikoille. Se oli virhe myös yhtiölle, sillä sulkemisen aikaankin kannattavasti toiminut tehdas olisi nykymarkkinoilla takonut Stora Ensolle hyvää voittoa.

Toki pohjoinen puu houkutteleekin investoimaan. Tästä esimerkiksi käy Keitele Groupin tuore päätös rakentaa saha ja puutuotetehdas Kemijärvelle. Lisää jalostusta kuitenkin tarvitaan.

Suomessa sekä julkisen vallan että yritysten päätöksenteko keskittyy etelän suuriin kaupunkeihin – yritysten osalta usein ulkomaillekin. Tämä saattaa hämärtää ymmärrystä siihen, mitä mahdollisuuksia alkutuotanto ja jalostus koko maassa tarjoavat.

Monet merkit viittaavat siihen, että talouden maantiede on Suomessa kääntymässä. Pohjoisten merireittien avautuminen sekä kilpailu raaka-aine ja energiavaroista tulevat jatkossa korostamaan pohjoisen Suomen merkitystä. Tälle kehitykselle ei päättäjillä ole vara ummistaa silmiään.