Viisasta varautua muutoksiin ajoissa

Maailmassa etsitään ratkaisuja ilmaston lämpenemisen hillitsemiseksi. Asiasta on väännetty kättä lukuisissa ilmastokokouksissa. Päätöksiäkin on tehty, mutta eri asia on, ovatko ne johtaneet konkreettisiin toimiin.

Euroopan unioni on ollut eturintamassa kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisessä. EU:n tavoitteena on vähentää päästöjä vuoden 1990 tasosta 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Uusiutuvan energian osuuden pitäisi nousta 27 prosenttiin.

Suomessa päästöjen vähentämiseen pyritään biotalouteen perustuvalla energia- ja ilmastopolitiikalla. Suomen tavoitteet ovat huomattavasti EU:n tavoitteita kovemmat. Uusiutuvan energia osuus on tarkoitus nostaa 50 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. Suomessa on myös päätetty luopua kivihiilen käytöstä ja puolittaa öljyn tuonti.

Suomen ja EU:n ponnistelut eivät riitä, vaan muutoksen pitää olla maailmanlaajuinen. Tekemistä riittää jo siinä, että edes fossiilisten polttoaineiden käyttö saataisiin maailmanlaajuisesti kääntymään laskuun.

Esimerkiksi öljyä kulutetaan nyt enemmän kuin koskaan. Öljyä palaa nyt 100 miljoonaa tynnyriä päivässä, ja päiväkulutuksen ennakoidaan kasvavan ensi vuonna 1,4 miljoonalla tynnyrillä. (KL 16.3.)

Vaikka ilmastonmuutoksesta ja sen ennakoiduista haitoista puhutaan paljon, on varautuminen muutokseen ollut tähän saakka vähäistä. Luonnonvarakeskuksen (Luke) torstaina julkistamassa Sopeutumisen tila 2017 -raportissa kerrotaan, miten luonnonvara-ala voi sopeutua ilmastonmuutokseen. Laaja-alaisessa raportissa listataan sopeutumiskeinoja maa-, metsä-, kala-, riista- ja porotaloudelle.

Vaikka kasvihuonekaasujen päästöjä onnistuttaisiin vähentämään, osa muutoksista on raportin mukaan väistämättömiä. Kaikki eivät välttämättä ole Suomen kannalta huonoja, vaan varautumalla ajoissa Suomi voi jopa hyötyä ilmastonmuutoksesta.

Luken tutkimusprofessorin Pirjo Peltonen-Sainion mukaan muutokseen sopeutuminen on jäänyt muutoksen hillinnän jalkoihin. Suomen pitää hänen mielestään olla edelläkävijä, koska pohjoinen ilmasto muuttuu nopeammin ja vaikutukset näkyvät jo ruuantuotannossa ja metsien kasvussa.

Suomen tilanne on Peltonen-Sainion mukaan poikkeuksellinen, koska sopeutumisella ja riskien hallinnalla voidaan saavuttaa etuja. Muualla sopeutuminen tarkoittaa sitä, että haitat minimoidaan.

Automaattisesti Suomikaan ei etuja saa. Peltonen-Sainio varoittaa, että mahdolliset saavutettavissa olevat edut voidaan kuitenkin menettää, jos emme toimi oikea-aikaisesti.

Raportissa listataan lukuisia keinoja, miten ilmastonmuutokseen pitäisi sopeutua.

Taloudellisesti mitattuna avainasemassa ovat metsätalouden sopeutumiskeinot, koska metsätalous voi olla muutoksen suurin hyötyjä.

Raportin mukaan sekametsien osuutta pitää kasvattaa ja kansainvälinen taimikauppa lopettaa, jotteivät tuholaiset ja vieraslajit pääsisi tekemään tuhojaan. Raportissa muistutetaan myös alemman tieverkoston kunnossapidon tärkeydestä puuhuollon turvaamiseksi.

Maataloudessa muutokseen pitää varautua muun muassa kasvinjalostuksella ja uusilla viljelykasvivaihtoehdoilla, kehittämällä satovahinkovakuutuksia, huolehtimalla ojituksesta ja lisäämällä syyskylvöisiä viljelykasveja. Lisäksi kasvintuhoojien lisääntymistä tulee rajoittaa ja estää vieraslajien maahantulo.

On erittäin hyvä, että luonnonvara-alalla ei ole jääty voivottelemaan, vaan etsitään keinoja ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Suomen kannalta on suuri etu, että biotaloudesta löytyy ratkaisuja sekä päästöjen vähentämiseen että muutokseen sopeutumiseen.