Maaseutuasumisen viha syytä lopettaa

Suomalaisille on viime vuodet tuputettu käsitystä kaupunkiasumisen ekologisuudesta. Mantraan on kuulunut, kuinka erityisesti haja-asutus kuormittaa pitkien välimatkojen vuoksi ympäristöä.

Oppia on ympäristöministeriön johdolla viety innolla myös käytäntöön. Ministeriö yhdessä muun ympäristöhallinnon kanssa on patistanut maakuntia ja kuntia turvaamaan yhdyskuntarakenteen ”eheyttä”.

Eheys on tarkoittanut käytännössä asuinrakentamisen kieltämistä jopa kokonaisissa kunnissa. Ääriesimerkkejä kaavoitusmielivallasta on nähty Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa.

On vaikea hahmottaa, missä ja milloin maaseutuasuminen virallisesti muuttui ympäristötaakaksi. Näitä väitteitä ovat kuitenkin innolla ylläpitäneet kaupunkivihreiden lisäksi perinteiset keskittämispoliitikot.

Maaseutuasumisen vaikeuttaminen palvelee kaupunkien kasvua ja tukee muun muassa kasvukeskusten kiinteistöbisneksen kukoistusta. Nykyinen elinkeinoministeri, helsinkiläinen Jan Vapaavuori (kok.), onnistui edellisen hallituksen asuntoministerinä torppaamaan useita kasvukeskusten ulkopuolisia rakennushankkeita niin tehokkaasti, että sai siitä suitsutusta luontojärjestöiltä.

Ympäristöväen lisäksi tyytyväisiä olivat varmasti myös oman vaalipiirin grynderit.

Vaikka maaseutua on jo monilla päätöksillä tietoisesti tyhjennetty, on näiden päätösten suunta kenties muuttumassa. Asumisen keskittämiselle ei nimittäin ole kestäviä perusteita, eikä se myöskään innosta kansalaisia.

Aalto-yliopiston tutkijatohtorin Jukka Heinosen mukaan asumisen kasvihuonepäästöt eivät riipu asuinpaikasta, vaan pikemminkin asujan tulotasosta (MT 15.5.).

Maalla energiaa kuluu kaupunkeja enemmän sekä asumiseen että liikkumiseen, mutta kaupunkimaisen elämäntyylin kulutustarpeet ja -tottumukset tasoittavat pelin. Maalla suositaan lisäksi bioenergiaa. Vuosi sitten Heinonen totesikin väitöskirjassaan kaupunkilaisen kasvihuonepäästöt maalla asujan päästöjä korkeammiksi.

Ympäristökysymykset ohjaavat nykyisin – syystäkin – vahvasti kaikkea päätöksentekoa. Ympäristön suojeleminen muuttuu kuitenkin totalitarismiksi, ellei se huomioi myös ihmisen tarpeita ja toiveita. Moni maalla asuva on jo tällaiseen mielivaltaa lähentelevään ehdottomuuteen törmännyt.

Viha maaseutuasumista kohtaan olisi jo korkea aika lopettaa. Kunnallisalan kehittämissäätiön TNS Gallupilla teettämä kysely paljastaa, että valtaosa suomalaisista haluaa elää väljästi ja lähellä luontoa.

Väitteen ”suomalaiset haluavat asua väljästi, jonka takia asumisen tiivistämisellä ei ole tulevaisuutta”, allekirjoitti 66 prosenttia vastaajista. Vain 22 prosenttia halusi asumisesta ja rakentamisesta tiivistä ja kaupunkimaista.

Väljästi voi rakentaa paitsi maalle, myös kaupunkeihin ja niiden läheisyyteen. Kyse on vain siitä, suostuvatko päättäjät noudattamaan kansan tahtoa.

Suomen yhdyskuntarakennetta ohjataan kaavoituksen lisäksi monilla muilla poliittisilla päätöksillä. Ihmisten ahtaminen ruuhkaisiin ja kalliisiin sumppuihin on siksi kovin yksisilmäistä.

Maanantaina kolme itäuusmaalaista kuntaa – Pukkila, Myrskylä ja Lapinjärvi – julistautuivat metropoliasumisen vaihtoehdoiksi. Kunnat ovat lähellä pääkaupunkiseutua, mutta sen metropolivisioiden ulkopuolella.

Ne ovat törmänneet siihen, kuinka metropolialue imee kehittämispanokset, ja kuinka virallinen yhdyskuntapolitiikka ajaa kuntien asukkaita muuttamaan”radanvarteen päällekkäin”. Kunnat kamppailevat nyt maaseutuasumisen puolesta.

Ympäristö- tai ilmastokysymykset eivät ole ongelma. Hyvällä tahdolla Suomessa saadaan mukavia kaupunkeja niitä kaipaaville. Samoin kaivattua maaseutuasumisen vapautta.