Ruuantuotannon päästöt ovat suurennuslasin alla ‒ turvepellot suurin pahis

Kuva: Timo Filpus

Maatalouden osuus Suomen kasvihuonekaasujen laskennallisista päästöistä oli vuonna 2023 Luonnonvarakeskuksen (Luke) mukaan 13 prosenttia. Siitä turvepeltojen osuudeksi lasketaan noin 60 prosenttia. Energiasektorin osuus päästöistä on selkeästi suurin eli noin 70 prosenttia.

Aikaisemmin metsien hiilinielu laskettiin niin suureksi, että se kykeni nielemään reilusti maankäyttösektorin päästöt. Uusien laskelmien mukaan metsien kasvu ei kykene sitomaan edes metsien maaperästä tulevia päästöjä.

Ruuantuotannosta aiheutuu päästöjä samoin kuin aiheutuu ruuan kulutuksestakin. Julkisuudessa käytävästä keskustelusta voi saada käsityksen, että maa- ja metsätalous tuottavat pelkästään päästöjä. Niiden tuottaminen pitää lopettaa, koska muuten ei päästä päästöleikkaustavoitteeseen. Ainakin turvepellot pitää hukuttaa, vaikka se saattaa lisätä ilmastolle hiilidioksidia paljon haitallisemman kasvihuonekaasun eli metaanin päästöjä. Metsien laskennalliset päästöt osoittavat, ettei metsittäminenkään päästöjä vähennä.

Ruuantuotannossa on jo vuosia etsitty keinoja erityisesti turvemaiden päästöjen vähentämiseksi. Moni viljelijä pyrkii jo nyt vapaaehtoisesti ilmastoystävällisiin toimintatapoihin. Keinoja ovat muun muassa pohjavedenpinnan nosto korkealle, säätösalaojitus, monivuotisten kasvien suosiminen sekä muokkauksen keventäminen.

Viljelijöiden ilmastotoimilta vedetään kuitenkin mattoa alta. Ilmajoen Koskenkorvalla ohrasta viinaa tislaavan Anoran uudet viljelysopimukset sisältävät nyt ehdon, ettei viljaa ole tuotettu turvemaalla. Viime vuonna Anora osti 168 miljoonaa kiloa suomalaista ohraa. Viljaviinan lisäksi tuotantoprosessissa syntyy rehuraaka-ainetta karjatiloille sekä ohratärkkelystä muun muassa teollisuusasiakkaiden käyttöön. (MT 5.3)

Anoran hankintapäällikön Kari Kiltilän mukaan tärkein syy uuden ehdon takana on teollisuusasiakkaiden ympäristötavoitteet. Koskenkorvan tehtaan omakin tavoite on saavuttaa hiilineutraalisuus vuoden 2026 aikana.

Ilmiö, ettei turvemailla kasvatettu vilja kelpaa, on MTK:n toiminnanjohtajan Jyrki Wallinin mukaan lähtenyt kaupan hyllyiltä. Turvepellot eivät kelpaa enää kaikille rahoittajillekaan. Ilmastokysymyksissä kaikkein tiukimmat kriteerit ovat Wallinin mukaan OP-ryhmällä. (MT 17.3.).

Wallin muistuttaa, ettei maalajiin perustuva määrittely kerro kaikkea, koska on olemassa monenlaisia turvepeltoja. On myös erilaisia multavuusasteita, ohut- ja paksuturpeisia peltoja sekä sellaisia tapoja viljellä, joiden avulla voidaan hidastaa tai estää turpeen hajoaminen.

Kategoristen maalajikieltojen sijaan viljelijöille tulee Wallinin mielestä tarjota mahdollisuus osoittaa tuotteittensa hiilijalanjälki. Näinhän muutkin tekevät.

Kokonaispäästöihin vaikuttavat myös maaperän ravinteet ja ominaisuudet. Multavat pellot tarvitsevat vähemmän maakaasusta valmistettuja typpilannoitteita. Viime vuodet ovat osoittaneet, että ne kestävät kuivuutta kivennäismaita paremmin. Laskentatavat ovat outoja. Esimerkiksi mitä pienempi sato, sitä vähemmän päästöjä aiheuttavaa kariketta jää peltoon.

Ruuantuotannon syyllistäminen tuntuu viljelijöistä kohtuuttomalta. Ruuantuotannon päästöt ovat suurennuslasin alla, mutta kaikkien päästöjä ei lasketa lainkaan.

Esimerkiksi rakentamisen päästöihin ei ympäristöministeriön mukaan tarvitse laskea rakennusten perustuksia eikä paalutusta. Tätä perustellaan muun muassa sillä, että perustukset laskettaisiin päästöihin mukaan, rakennukset joutuisivat eriarvoiseen asemaan maaperän perusteella. Miksi sama perustelu ei käy, kun lasketaan turve- ja kivennäismaiden päästöjä? Viljelijät joutuvat eriarvoiseen asemaan asuinpaikan perusteella.