Mittava tulonsiirto kaupunkiasumiseen

Asumisen kustannukset ovat Suomessa nousseet, vaikka talouskasvu on laahannut nollan tuntumassa. Kustannusten kasvu näkyy asumiseen liittyvien tukien kysynnän lisääntymisenä. Kelan maksamien asumistukien kokonaismäärä on kymmenen viime vuoden aikana kaksinkertaistunut.

Kela maksoi erilaisia asumistukia yhteensä 1,7 miljardia euroa. Kasvua edellisen vuoteen verrattuna oli 14 prosenttia. Kasvu jatkuu edelleen, sillä tänä vuonna Kelan asumistukimenojen arvioidaan nousevan 1,9 miljardiin euroon.

Asumisen tukimenot olivat viime vuonna yhteensä noin kaksi miljardia euroa, koska osa asumismenoista maksetaan toimeentulotuen kautta. Arviolta noin puolet toimeentulotuesta menee asumiskustannuksiin. Vuokrataso on usein alimmillaan toimeentulotuen ylärajalla.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan viime vuonna toimeentulotukia maksettiin yhteensä 745,5 miljoonaa euroa, josta lähes puolet Uudellemaalle. Valtio ja kunnat maksavat toimeentulotuen tasan.

Asumisen kalleus on erityisesti kaupunkien ongelma. Asumistukimenoista yli 80 prosenttia eli 1,43 miljardia euroa maksettiin viime vuonna kaupunkeihin. Taajaan asuttujen kuntien ja maaseutumaisten kuntien yhteenlaskettu osuus asumistuista oli 289 miljoonaa euroa. (MT 30.9.)

Turun yliopiston akatemiatutkijan Elias Oikarisen mielestä asumistuki edistää ihmisten keskittymistä suuriin kaupunkeihin. Taloustieteen professorin Matti Virénin mielestä nykyisen asumistukijärjestelmän suurin ongelma on tukien painottuminen pääkaupunkiseudulle. Virénin mukaan yksi tapa hillitä menojen kasvua olisi sitoa asumistuen normivuokrat ja korotukset koko maan kehitykseen.

Virén myöntää, että pääkaupunkiseudulla on vetovoimaa, mutta onko valtion tehtävänä tukea verovaroin ihmisten muuttamista sinne?

Syynä kaupunkiasumisen kalleuteen pidetään usein epäonnistunutta asuntopolitiikkaa, koska kohtuuhintaisia asuntoja on etenkin pääkaupunkiseudulla liian vähän. Epäonnistuneesta asuntopolitiikasta ja asumisen kalleudesta ei voi yksin syyttää valtiovaltaa. Vastuu asumisen kalleudesta on myös kunnilla ja niin sanotuilla yleishyödyllisillä asunnonomistajilla.

Valtiovalta on tehnyt paljon asia hyväksi. Valtion omistaman asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) tukemista, runsaasta 370 000 vuokra-asunnoista noin kolmannes sijaitsee Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Tästä huolimatta näissä kunnissa asuvat saivat asumistukia yli 450 miljoonaa euroa.

Asumistukien ongelmana on myös, että tuen saajat eivät niistä hyödy, vaan tuki on tulonsiirto vuokra-asuntojen omistajille. Virénin mukaan tämä näkyy etenkin pääkaupunkiseudun vuokrien ja asuntojen hintojen nousuna, vaikka asuntojen omistajina ovat kunnat ja yleishyödylliset vuokranantajat.

Esimerkiksi Suomen suurin vuokra-asuntoyhtiö – ammattiliittojen pääosin omistama VVO – on nostanut asuntojensa vuokria 12 vuotta peräkkäin (IS 8.9.). Valtion tuella rakennettujen vuokra-asuntojen vuokrat ovat olleet jopa vapaarahoitteisia asuntoja korkeammat.

VVO perustettiin aikoinaan voittoa tuottamattomaksi yleishyödylliseksi osuuskunnaksi, jonka tarkoituksena oli rakentaa kohtuuhintaisia, valtion tukemia vuokra-asuntoja. Periaatteet ovat unohtuneet, sillä VVO jakoi viime vuoden tuloksestaan osinkoja 37 miljoonaa euroa. Lisäksi VVO:lla oli varaa jakaa 66,6 miljoonaa euroa lisäosinkoa, koska se myi viime vuonna 8 000 asuntoa yleishyödylliselle Y-Säätiölle. Veroparatiiseja ankarasti arvostelleet ammattiliitot eivät maksa saamistaan osingoista veroja.

Asumisen kustannusten nousua kaupungeissa ei ole onnistuttu hillitsemään tuetulla asuntotuotannolla eikä asumistukia lisäämällä. Keskittävä politiikka on sen sijaan tullut suomalaisille erittäin kalliiksi.