Ruokaketjun tulonjako pitää viimein hoitaa kuntoon – tällä kertaa ongelmia ei saa lakaista maton alle

Naudanjauhelihaa. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Pääkirjoitus|Kauppa

31.3.202504:00

Pääkirjoitus

Juhani Reku

Suomalaisten tuottajien mitta on tullut täyteen, julisti MTK:n johtokunnan toinen puheenjohtaja, lihavaliokunnan puheenjohtaja ja lypsykarjatilallinen Tero Lahti MT:n haastattelussa viime maanantaina. Lahden mukaan elintarvikeketjun sopimuskulttuuri ei ole kestävä. Kommenteillaan hän viittaa suomalaiskauppojen naudanjauhelihapulaan. Sen osasyynä ovat kotimaan laskeneet tuotantomäärät ja kauppojen ja teollisuuden pitkät sopimusjaksot, joiden vuoksi Suomen jo entuudestaan Euroopan huonompiin tuottajahintoihin ei saada tarpeellisia korotuksia.

Lahden viesti kuulostaa kovin tutulta, eikä ihme: viimeksi vastaavanlaisessa tilanteessa oltiin vuonna 2022. Venäjän hyökkäys Ukrainaan aiheutti vakavia häiriöitä maatalous- ja elintarvikemarkkinoille. Kauppa oli erittäin haluton osallistumaan tuotantopanoshintojen rajusta noususta johtuvan maatilojen talousahdingon helpottamiseen ja katsoi, että maatalouden pelastaminen kuului yhteiskunnan tehtäviin. Lopulta kaupatkin suostuivat julkisuuden paineessa, Kesko etunenässä, neuvottelemaan sopimuksiaan uudelleen. Keskustalaisen maa- ja metsätalousministerin Antti Kurvisen johdolla silloinen hallitus kuitenkin järjesteli vaikeuksissa oleville tiloille kriisitukia ensin syksyllä 2022 ja vielä uudelleen keväällä 2023.

Kriisitukien ansiosta maatalouden kannattavuusongelmat saatiin lakaistua maton alle eikä niihin tarvinnut tuolloinkaan löytyä ratkaisua markkinoilta. Entinen peli markkinoilla sai jatkua.

Maatalouden kriisit tuntuvat toistuvan 3–5 vuoden välein. Maataloudelle vaadittiin ja myönnettiin kriisitukia poikkeuksellisten sääolosuhteiden aiheuttamien satomenetysten vuoksi myös vuonna 2018. Toisin kuin edelliskerroilla ainakaan vielä kriisitukilobbausta ei ole saatu näkyvästi käyntiin. Toisaalta kaupan ketjut tulivat selvästi yllätetyksi MT:n kysyessä niiden näkemyksiä tilanteeseen. Asian vahvisti Suomen päivittäistavarakauppaa edustavan PTY ry:n toimitusjohtaja Tuula Loikkanen, jonka mukaan sen jäsenten kesken ei ole lihapulasta käyty keskusteluja (MT 28.3.).

Maatalousekonomisti Kyösti Arovuori pitää tämänhetkisessä tilanteessa huomionarvoisena sitä, että hinnat eivät reagoi niukkuuteen (MT 27.3.). Markkinataloudessa kun niukkuus ja tarjonnan ylittävä kysyntä nostavat tuotteiden hintoja. Tämä kertoo hänen mukaansa, että markkinassa on jotain pielessä. Arovuori tosin muistuttaa, että osaltaan hintojen nousua hillitsee suomalaisen naudanlihantuotannon erityispiirre: lihantuotanto on erittäin voimakkaasti kytkeytynyt maidontuotantoon, joten se ei reagoi kysynnän muutoksiin yhtä ketterästi kuin tuotanto alueilla, joissa vastaavaa kytkentää ei ole.

Tällä hetkellä halpaa tuontilihaa ei kuitenkaan ole rajojen takana tuotavaksi Suomeen hintaneuvotteluiden painikkeeksi. Vaikka naudanlihan kulutus onkin Euroopassa laskenut, vienti vetää eikä tuonti riitä kattamaan vajetta. Arovuori pitää väistämättömänä, että kauppa joutuu reagoimaan markkinatilanteeseen. ”Joko nyt tai lähitulevaisuudessa.”

Arovuori pitää hyvänä sitä, että markkinoiden toiminnasta herää keskustelua. Maa- ja metsätalousministeri Sari Essayah (kd.) ei ole edeltäjiensä tavoin rientänyt antamaan kriisitukilupauksia vaan on perännyt perustellusti arvokeskustelun perään. (MT 28.3.) Tässä ministeri on täysin oikealla asialla: kaupan on viimeinkin otettava vastuu omalta osaltaan siitä, että kotimainen ruoantuotanto pystytään turvaamaan tavalla, joka on reilu koko ketjulle, myös tuottajille.

Erityisesti kauppaa velvoittaa sen nykyinen asema. Määräävässä markkina-asemassa olevien kauppaketjujen on kannettava yhteiskuntavastuunsa. Kaksi suurinta kaupparyhmää eli S-ryhmä ja Kesko vastaavat lähes 90 prosentista markkinoista, ja viime viikolla S-ryhmän kerrottiin vallanneen markkinoista itselleen jo yli puolet (HS 26.3.).

S-ryhmän markkinaosuus paisumassa ennätykselliseen 50 prosenttiin – K-ryhmä ja Lidl jäävät jalkoihin