Syksyn sato ei ratkaise maatalouden kriisiä

Helteinen sää hellii tällä viikolla suomalaisia. Kirkkaista päivistä kiittävät myös puintejaan aloittelevat viljelijät.

ProAgrian mukaan puinnit ovat alkaneet Etelä-Suomessa, Satakunnassa, Varsinais-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja Pohjanmaalla. Eniten on puitu kauraa, ohraa ja ruista. Talvituhojen takia pieneksi jääneestä syysöljykasvialasta on päästy puimaan syysrypsiä. Erikoiskasveista on alkanut myös kuminan puinti.

Syksyn sadosta odotetaan kohtalaista. Pohjanmaalla odotetaan hyvää satoa syysvehnästä. Kevätviljojen sato-odotukset ovat suhteellisen hyvät koko maassa. Syysviljoista rukiin ja syysvehnän sato-odotukset ovat kohtalaisen hyvät. Myös viljan laatu näyttää tällä hetkellä hyvältä, mutta suuria vesisateita tai ukkoskuuroja kasvustot eivät enää kestä. Aurinko on edullisin ja ekologisin viljan kuivattaja. Polttoöljyn hinta on niin korkea, että lykkäämällä puinteja voi säästää sievoisen summan kuivatuskuluissa. Toki siihen liittyy aina riski että sade yllättää ja sadon laatu kärsii.

Vaikka viestit maakunnista ovat pääosin myönteisiä, on myös Suomessa kuivuuden koettelemia kolkkia. Etelä- ja Lounais-Suomessa on alueita, joilla ei ole satanut juuri lainkaan koko kesänä. Varsinkin säilörehusato on paikoin suorastaan katastrofaalisen huono. Kuivaheinää on sen sijaan saatu hyvin korjattua koko maassa. ProAgrian mukaan sokerijuurikkaan ja perunan satonäkymät ovat kohtuullisen hyvät. Parhaillaan on käynnissä myös kotimaisten vihannesten ja hedelmien paras sesonki.

Maailma on ollut Venäjän hyökkäyssodan takia ruokakriisin partaalla keväästä lähtien. Esimerkiksi Afrikan sarven alueella kriisi on jo kärjistynyt nälänhädäksi. Euroopan komission yhteinen tutkimuskeskus varoitti viikolla, että käynnissä oleva kuivuusjakso voi olla Euroopassa pahin 500 vuoteen.

Kansainvälisen viljaneuvoston IGC:n ennusteen mukaan maailman viljan tuotanto supistuisi käynnissä olevalla satokaudella 2 prosenttia. Viljasato ei riitä kattamaan maailman kulutusta. Maailman viljavarastojen ennakoidaankin supistuvan alimmalle tasolleen kahdeksaan vuoteen.

Globaali näkymä on synkkä, sillä viljantuotanto on jo pitkään kattanut kulutuksen vain nipin napin ja ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikeat sääolot lisääntyvät vuosi vuodelta. Nousevat markkinahinnat houkuttelevat alalle lisää investointeja, mutta markkinoiden varaan maailman ruokaturvaa ei voi jättää.

Kestävään ruuantuotantoon tarvitaan lisää investointeja kaikkialla maailmassa. Valtioilla tulee olla myös mahdollisuudet suojella omaa tuotantoaan markkinoiden heilahteluilta. Maatalouden investoinnit edellyttävät vakaata toimintaympäristöä ja kannattavaa hintatasoa.

Kriisien keskellä tämän syksyn satoon on kohdistunut erityisiä odotuksia. Hurjasta kustannusten noususta, maksuvaikeuksista ja haastavista sääoloista huolimatta suomalaiset viljelijät ovat jälleen kerran osoittaneet kykynsä pitää huolta Suomen huoltovarmuudesta ja kuluttajien tarpeisiin vastaamisesta.

Maatalouden kriisi ei kuitenkaan ole ohi. Monella tilalle sato on tuotettu tappiolla. Tuottajahinnat eivät vieläkään ole kannattavan toiminnan mahdollistavalla tasolla. Jos puhdasta suomalaista ruokaa halutaan syödä myös tulevina vuosina, on siitä maksettava nykyistä korkeampaa hintaa.

Sadon määrä tiedetään tunnetusti vasta kun se on laarissa. Viime kädessä kaikki on kiinni luonnosta. Tulevat viikot ovat maatiloilla vuoden kiireisintä aikaa. Joillain on edessä karvaita pettymyksiä ja lopettamispäätöksiä. Toisilla kiitollisuutta siitä, että tästäkin selvittiin. Samaa kiitollisuutta kannattaa meidän kaikkien osoittaa myös markettien hyllyillä ja kotien ruokapöydissä.