Turvallisuutta ei saa vaarantaa

Pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtamalla hallituksella on vimmattu into niin sanottuihin hallinnon uudistuksiin.

Kuntarakenteen mylläämisen lisäksi hallituksen listalla ovat muun muassa sairaanhoitopiirien lakkauttaminen ja poliisin hallintorakenneuudistus. Varuskuntien määrään vähentämisestä on jo ehditty tehdä päätös, samoin kuin hätäkeskusten keskittämisestä. Aika mittava saavutus runsaan vuoden vallassa olleelta hallitukselta.

Viime vuodet ovat muutenkin olleet hallinnon uudistusten aikaa. Perinteisten läänien lopettamisen jälkeen ei tavallinen kansalainen ole enää pysynyt kärryillä jatkuvien uudistusten toisiaan seuraavassa juoksussa.

Yhteistä näillä kaikilla hankkeilla on ollut ja on edelleen, että keskittämällä uskotaan saatavan lisää tehokkuutta ja näin säästettäisiin verorahoja. Samalla myös uskotellaan vahvasti, etteivät kansalaisten saamat palvelut heikkene.

Yhteistä uudistuksille on myös se, ettei edellistä uudistusta ole saatu kunnalla vietyä loppuun, kun jo uusi on tulossa. Näin on käymässä myös poliisin kohdalla. Edellisen uudistuksen vaikutuksista ei ole vielä tietoa kun uusi uudistusesitys on jo pöydällä.

Poliisin hallintorakenneuudistusta valmistellut hanketyöryhmä jätti tiistaina sisäasiainministeri Päivi Räsäselle (kd.) esityksensä. Työryhmän esittää muun muassa liikkuvan poliisin lakkautusta, keskusrikospoliisin toimipaikkojen vähentämistä sekä poliisilaitosten lukumäärän puolittamista.

Kauaksi on tultu ajasta, jolloin jokaisessa kunnassa oli nimismiehen johtama oma poliisiasema. Hallinnollisesti matka on ollut pitkä ja monivaiheinen, mutta ajallisesti lyhyt.

Hankkeen puolustajien mukaan kysymys ei tietenkään ole kansalaisten saamien poliisipalveluiden heikentämisestä, vaan päinvastoin. Hallinnosta vähennetään väkeä ja siirretään kenttätyöhön.

Hallinnon keventäminen on perusteltua. Se, että keveneekö hallinto yhdistelemällä poliisilaitoksia, on sitten eri asia. Hallinnon raskaus ei ole suorittavan – yhä enemmän aikaa erilaisten raporttien kirjoittamiseen käyttävän – portaan syy, vaan lainsäätäjien ja erilaisten byrokraattisten määräysten laatijoilla on peiliin katsomisen paikka.

Varuskuntien lakkauttamisen yhteydessä todettiin, ettei maanpuolustus siitä heikkene, koska ei maata varuskunnista käsin puolusteta. Samantyyppistä selittelyä on havaittavissa poliisilaitosten keskittämisessä.

Poliisilaitosten määrän vähentäminen nykyisestä 24:stä 11:een vaikuttaa vääjäämättä poliisien määrään erityisesti haja-asutusalueilla. Ongelmaa pahentaa se, että myöhemmin syksyllä pohditaan, pitääkö nykyisiä poliisiasemiakin lakkauttaa. Jo nykyisinkin monien poliisiasemien poliisien ajasta suurin osa menee ajaessa työtehtävästä toiseen.

Jos ei ole poliisiasemaa, ei yleensä ole lähettyvillä myöskään poliiseja. Ei ainakaan sellaisia poliiseja, joilla olisi työtä helpottava vankka paikallistuntemus.

Erityisesti Pohjois-Suomessa poliisi on jo nyt satojen kilometrien päässä. Monia yhteiskunnan palveluja voidaan toki siirtää internetiin, mutta liikennevalvontaan ja kansalaisten turvallisuudesta huolehtimaan tarvitaan poliiseja myös haja-asutusalueilla.

Poliisin paikallaololla on suuri ennaltaehkäisevä merkitys ja se lisää kansalaisten turvallisuuden tunnetta.

Poliisilaitosten ja -asemien keskittäminen yhä suurempiin yksiköihin ja taajamiin on poliittinen kysymys. Maakuntien kansaedustajilla on paljon puolustettavaa.