EU:n metsävääntö jatkuu syksyllä

Euroopan komission metsiä koskevien ehdotusten vyörytys päättyi tällä erää perjantaina julkaistuun metsästrategiaan.

Ensimmäinen arvio sisällöstä oli muistakin EU-asioista tuttu torjuntavoitto. Komissio ei omien sanojensa mukaan ole ottamassa jäsenmaille kuuluvaa toimivaltaa metsäasioissa.

Liettualainen ympäristökomissaari Virginijus Sinkevičius painotti erikseen, että metsästrategia ei tarkoita EU:n yhteistä metsäpolitiikkaa. Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) mukaan strategiaa kuitenkin laadittiin tavalla, joka ei mahdollistanut jäsenmaiden tavanomaista osallistumista valmisteluun ja monin osin se astuu jäsenmaiden toimivallan yli.

Strategia hivuttaa metsiä koskevaa päätöksentekoa EU-tasolle. Vaikka useimmat ehdotukset perustuvat vapaaehtoisuuteen ja yhteistyöhön jäsenmaiden kanssa, vaikuttavat ne jokaisen uuden ilmastoa, ympäristöä ja energiaa koskevan ehdotuksen taustalla.

Osana metsästrategiaa komissio esittää uutta lainsäädäntöä, jonka päämääränä on lisätä koottua tietoa EU:n metsistä. Tarkoituksena on valjastaa satelliitit metsädatan keruuseen Euroopassa. Tämän lisäksi jäsenmaiden tulisi valmistella kansallinen suunnitelman siitä, miten metsät palvelevat ilmastotavoitteita.

Unionin laajuista metsätietojärjestelmää perustellaan sillä, että jäsenmaiden omien metsätilastojen laatu vaihtelee paljon. EU-tason järjestelmä lisäisi turhaa byrokratiaa ja uhkaisi omaisuuden ja yksityisyyden suojaan liittyviä perusoikeuksia. Suomen kansallinen metsätietojärjestelmä on Euroopan parhaita. Muita jäsenmaita on syytä kannustaa saamaan omat järjestelmänsä samalle tasolle.

Jo keväällä biodiversiteettistrategian julkaisun yhteydessä komissio kertoi tulevasta ehdotuksesta, joka sitoisi jäsenmaita metsäekosysteemien ennallistamiseen. Myös vanhojen metsien määritelmästä on tarkoitus saavuttaa EU-tason sopimus.

Metsien suojelussa Suomi on unionin mallioppilaita sekä suojelun määrässä että vapaaehtoisen Metso-ohjelman toimeenpanossa. Lisää pakollista EU-tason suojelua Suomessa ei tarvita. On hyvä havaita, että komissio nimeää Metso-ohjelman malliksi, josta muiden jäsenmaiden tulisi ottaa oppia.

Komissio kaavailee edelleen oman EU-tason metsäsertifiointijärjestelmän luomista. "Luonnonläheisen metsänhoidon" leima sulkisi pois esimerkiksi avohakkuut ja rajoittaisi metsien käyttöä monin tavoin.

Markkinaehtoinen metsäsertifiointi on poikkeuksellinen menestystarina, jota ei ole syytä vaarantaa uudella EU-byrokratialla. Metsänomistajille on tarjolla useita kansainvälisesti tunnettuja sertifikaatteja. On vaikea nähdä, mitä lisäarvoa EU-tason hallinnollinen sertifiointi toisi kestävän metsänhoidon määrittelyssä.

Vaikka sertifiointi ei toteutuisi, komissio pyrkii levittämään käsitystä, jonka mukaan avohakkuut eivät kuulu kestävään metsänhoitoon.

Strategia haluaa myös kytkeä maatalouden tukijärjestelmän entistä tiiviimmin osaksi metsien hiilensidontaa. Ajatus metsien hiilensidonnan rahoittamisesta on hyvä, mutta maatalouspolitiikka ei ole oikea, eikä riittävä väline sen toteuttamiseen.

EU hiljenee kohta kesälomille, mutta metsiä koskeva vääntö jatkuu syksyllä, kun esityksiä luonnonsuojelusta, uusiutuvan energian kriteereistä, hiilinieluista ja kestävän rahoituksen kriteereistä käsitellään.

Euroopan parlamentin näkemykset ovat olleet yllättävän kriittisiä EU:n toimivallan jatkuvalle kasvattamiselle. Jäsenmaat eivät myöskään niele komission suunnitelmia sellaisinaan.

Metsänomistajien ja heidän edustajiensa on syytä olla hereillä, kun esityksiä työstetään eteenpäin. Päättäjien on hyvä muistaa, että suomalainen metsänhoito ei ole ongelma, vaan osa ilmastokriisin ratkaisua.

Komissio nimeää Metso-ohjelman malliksi muille jäsenmaille