Raamisopimusta pitää laajentaa

Varhain maanantaiaamuna varmistui, että työmarkkinoille syntyy laaja kaksivuotinen tulopoliittinen kokonaisratkaisu.

Viimeisenä kantona kaskessa oli Auto- ja kuljetusalan työntekijäliitto AKT. Perinteisen työmarkkinakäytännön tapaan ratkaisu vietiin viimeiselle takarajalle ja vähän sen ylikin.

Sopimuksen syntyminen on hyvä asia sekä työntekijä- että työnantajaosapuolille. Erityisen tervetullut sopimus oli pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) johtamalle hallitukselle sekä työmarkkinakeskusjärjestöille.

Kaiken epävarmuuden keskellä on hallituksen kannalta hyvä, että on edes yksi vakauttava tekijä kahdeksi vuodeksi eteenpäin. Hallituksen halu laajaan kokonaisratkaisuun näkyi muun muassa siinä, että se oli valmis tukemaan ratkaisua merkittävillä rahallisella panoksella.

Palkankorotusten ja työrauhan vastapainoksi työnantajat saivat muun muassa lisäalennusta yhteisöveroon sekä energiaveroalennusten aikaistamisen. Työntekijöille tarjottiin alennusta tuloverotukseen sekä peruttiin vuorotteluvapaan heikennys.

Valtio osallistuu lisäksi lomautuspäivärahojen maksamiseen. Valtiolle raamisopimuksen arvoidaan maksavan noin 400 miljoonaa euroa.

Työmarkkinakeskusjärjestöjen kannalta laajan tupo-mallisen ratkaisun syntyminen osoitti, että keskusjärjestöilläkin on jotakin tehtävää. Lisäksi valtiovallan tarjoamat porkkanat olivat niin makeita, että Elinkeinoelämän keskusliittokin (EK) suostui kaivamaan hautaamansa tupon uudelleen esiin. EK:ssa raamisopimuksen syntymistä pidettiin niin tärkeänä, että vetovastuun neuvotteluissa otti EK:n toimitusjohtaja Mikko Pukkinen.

Raamisopimusta on luonnehdittu historiallisen kattavaksi. Sitä se saattaa ollakin. Eri asia on, miten maltillisena sitä voidaan nykyisessä taloustilanteessa pitää.

Palkansaajille luvattu 4,3 prosentin palkankorotusta runsaan kahden vuoden aikana voi pitää melko hyvänä, koska talouskasvu on hidastumassa ja euroalueen edelleen paheneva talouskriisi on yhä ratkaisematta. Mitä pidempään kriisi jatkuu, sitä pahemmin se heijastuu myös suomalaisten elämään.

Raamisopimuksen aikaansaaminen on joka tapauksessa osoitus suomalaisen sopimusyhteiskunnan paluusta työmarkkinapolitiikkaan. Koska työmarkkinajärjestöt pystyivät sopimaan yli kaksi vuotta kestävästä tulopoliittisesta kokonaisratkaisusta olisi hyvä, että sopimista jatkettaisiin myös laajemmin.

Yksi tärkeimmistä tulevaisuuden kysymyksistä on väestön ikääntyminen ja sen seurauksena huoltosuhteen heikkeneminen. Ihmisten eläköityessä työttömyysluvut voivat pysyä kurissa, mutta työllisyysaste laskee.

Työurien pidentäminen ei onnistu ilman työmarkkinajärjestöjen myönteistä kantaa. Nyt olisi näillä järjestöillä mahdollisuus jatkaa keskustelua siitä, mihin raamiratkaisussa päästiin. Työurien jatkaminen ei tarkoita välttämättä pelkästään eläkeiän nostamista, vaan työuria voi jatkaa myös alusta ja keskeltä. Siinä on työmarkkinajärjestöillä paljon tekemistä.

Raamisopimusta pitää laajentaa myös siten, että kaikki suomalaiset pääsisivät ansiokehityksessä samalle viivalle.

Maatalouden kannalta on myönteistä, että hallitus esittää maatalouden energiaverotukseen suunnitellun 18 miljoonan euron kiristyksen perumista raamitupon voimassaolon ajaksi. Kyse on kuitenkin leikkausten perumisesta eikä mistään uudesta etuudesta.

Maanantaina sovitun ratkaisun ulkopuolelle jää – historiallisesta kattavuudesta huolimatta – moni suomalainen. Valtiovallan on tehtävä oma raamisopimuksensa myös näiden ihmisten kanssa.

Tasapuolisuus tulojen kasvattamisessa on tärkeää myös siksi, että jo tehdyt ja mahdolliset tulevat leikkaukset sekä verojen korotukset koskettavat sovitun raamin ulkopuolisiakin.