Tukien vaikutuksesta on syytä keskustella

Poliittiset nuorisojärjestöt ovat tärkeitä. Järjestöillä on uuden poliitikkosukupolven kasvattamisen lisäksi myös oma roolinsa yhteiskunnallisessa keskustelussa. Tästä syystä järjestöjen toimintaa tuetaan yhteisistä verovaroista.

Nuorisojärjestöiltä on totuttu odottamaan uusia, raikkaita ja radikaalejakin mielipiteitä. Aina esiin nostetut asiat eivät kuitenkaan ole uusia eivätkä erityisen raikkaitakaan.

Kokoomus- ja demarinuoret ovat viime aikoina elvyttäneet henkiin jo haudatun kaunan maatalouden tuista. Innoituksen tukien arvosteluun järjestöt saivat hallituksen päätettyä tukea vaikeuksissa olevia viljelijöitä 25 miljoonalla eurolla.

Kokoomusnuoret hämmästelivät, miksi vain yhtä toimialaa tuetaan huonojen säiden takia. Tiedotteessaan kokoomusnuoret kysyy, olisiko syytä tukea myös laskettelukeskuksia, jos ei satu satamaan lunta? Tai rantalomakohteita, jos kesä sattuu olemaan kylmä?

Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärven mielestä on erikoista, että maatalouteen löytyy lisää rahaa samaan aikaan kun koulutuksesta leikataan. Näkkäläjärven mukaan on käsittämätöntä, että maatalouden tukeminen on keskustalle pyhä lehmä, jota kukaan ei saa arvostella.

Maataloustuet eivät ole yhden puolueen asia, vaan kotimaisen ruuantuotannon turvaamisesta vallitsee laaja yksimielisyys. Maataloustuki ei ole pelkästään kansallinen asia, koska EU:lla on yhteinen maatalouspolitiikka. Ruuantuotantoa tuetaan myös muualla.

Kokoomusnuorten entinen puheenjohtaja, kansanedustaja Susanna Koski muistutti, että kokoomus arvostaa ja puolustaa sekä ruuantuotantoa että viljelijää. SDP:n entisen puheenjohtajan, kansaedustaja Eero Heinäluoman mielestä vaikeuksissa olevat viljelijät tarvitsevat huomiomme tässä ja nyt (MT 13.10.). Valtiovarainministeri, kokoomuksen puheenjohtajan Petteri Orpon kanta maataloustukiin on selvä (MT 30.10.).

Maataloustukia tarvitaan viljelijöiden tulojen lisäksi huoltovarmuuden turvaamiseen. Tuet ovat myös alentaneet ruuan kuluttajahintaa. Viime vuonna ruuan ja alkoholittomien juomien osuus kotitalouksien menoista ilman ulkona syömistä oli noin 12 prosenttia. Ruokaostosten osuus oli vajaa 11 prosenttia.

Vaikka valtion ja EU:n maksamien eri tukien vastakkainasettelu on keinotekoista, voidaan vertailla, miten eri tuet ovat vaikuttaneet.

Esimerkiksi maataloustuen kokoinen asumistuki on asumisen hintakehityksen valossa epäonnistunut.

Asumisen osuus kotitalouksien menoista on kahden miljardin euron vuosittaisesta asumistuesta huolimatta kasvanut voimakkaasti. Asumisen osuus kulutusmenoista oli viime vuonna 28,4 prosenttia.

Vuonna 1993 ruuan ja asumisen osuudet kotitalouksien menoista olivat yhtä suuret, noin 24 prosenttia. Sen jälkeen ero on kasvanut vuosittain.

On selvää, että erityisesti pääkaupunkiseudulla tarvitaan asumistukia, koska muuten suurella osalla ihmistä ei olisi varaa siellä asua. Hyvällä syyllä voi kysyä, miksi asumiskustannukset ovat karanneet käsistä? Kuka hyötyy asumisen jatkuvasta kallistumisesta ja kenen taskuun asumistuki lopulta päätyy? Myös maataloustuista puhuttaessa pitää pohtia, kuka niistä oikeasti hyötyy.

Parhaillaan käydään keskustelua myös yritystuista. Erityisesti maaseudun yritystuet ovat olleet leikkauslistalla. Ehkä syynä on se, että virheellisesti luullaan kyseessä olevan jonkinlainen maataloustuki.

Yhteiskunnan rahoittamasta tuista on tarpeen käydä keskustelua kokonaisuutena. Yhden tukimuodon toistuva arvosteleminen, ilman kokonaisuuden huomioon ottamista, ei ole edes poliittisesti korrektia, saati hedelmällistä.