Pääsiäisviikolla kuljetaan pimeydestä kohti valoa

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Erityisesti ortodokseille pääsiäinen on kirkkovuoden kohokohta, se on juhlien juhla. Pääsiäinen ei rajoitu pelkästään pääsiäisviikkoon, vaan pääsiäiseen valmistaudutaan kuukausien ajan, ja sitä myös juhlitaan pääsiäisen jälkeenkin.

Pääsiäistä edeltävää viikkoa kutsutaan ortodoksisessa kirkossa suureksi viikoksi, joka päättyy pääsiäissunnuntain yömessuun. Suurella viikolla jokaiselle päivälle on oma teemansa ja myötäeletään Kristuksen maanpäällisen elämän viimeisiä aikoja ja kärsimyksiä. Viikko päättyy ylösnousemukseen ja valoon. Esimerkiksi tänään viettävänä suurena torstaina muistellaan Kristuksen viimeistä ateriaa yhdessä opetuslastensa kanssa.

Tänä vuonna pimeys on erityisen synkkä, ja valon kajastukseen on vaikea uskoa. Aikaa leimaa Venäjän hyökkäys Ukrainaan. Hyökkäys on ollut järkytys myös koko maailman kristikunnalle ja eri kirkkokunnat ovat tuomineen hyökkäyksen jyrkästi. Poikkeuksena on Venäjän ortodoksinen kirkko. Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkka Kirill on puheillaan osoittanut tukensa Venäjän hyökkäykselle.

Paavi Franciscus kutsuu sotaa Ukrainassa ”perverssiksi” vallan väärinkäytöksi, minkä seurauksena puolustuskyvyttömät ihmiset ovat joutuneet väkivallan keskelle. Suomen ortodoksisen kirkon johtaja, arkkipiispa Leo on vedonnut Venäjän ortodoksisen kirkon johtoon, jotta se käyttäisi vaikutusvaltaansa rauhan edistämiseksi Ukrainassa. Hänen mielestään on käsittämätöntä, että Venäjän ortodoksisen kirkon johto pitää tätä jopa oikeutettuna pyhänä sotana. Ukrainalaisista 70 prosenttia on ortodokseja.

Helsingin yliopiston dosentin Jaakko Rusaman mukaan Venäjän kirkko on alkanut toistaa valtion johdon propagandaa. Hän muistuttaa, että Venäjän ortodoksisen kirkon ja valtiovallan läheisillä suhteilla on pitkä historia. (MTV3 17.3.)

Riippumatta siitä, onko maan johdossa presidentti, tsaari tai kommunistisen puolueen pääsihteeri, kirkko pysyy esivallan tukena. Nyt kirkko toistaa valtiovallan sanomaa Rusaman mukaan myös siksi, että lännessä vihollinen on Venäjälle ja sen kirkolle yhteinen. Länsi ja länsimaiset arvot koetaan uhkana.

Vaikka Ukrainan sota ja Venäjän kirkon sille antama tuki ovat järkyttäneet arkkipiispa Tapio Luomaa, hän haluaa silti nähdä kaiken pimeyden keskellä toivon kipinän. Sodan vastustaminen on Luoman mielestä kirkon johtajien, kirkkojen ja kristittyjen tehtävä. (MT 13.4.)

Pääsiäisen sanoma sopii Luoman mielestä hyvin kriisiaikoihin. Palmusunnuntaina alkanut hiljainen viikko kuvaa Kristuksen vajoamista yhä syvempään ahdinkoon. Ristikuoleman jälkeen viikko kuitenkin huipentuu ylösnousemukseen.

Luoman mielestä jokainen ihminen joutuu tilanteeseen, jossa hän kysyy, mistä löytyy toivoa. Hänen mielestään toivon kipinään sisältyy aina myös ripaus uskoa ja kirkon tehtävänä on usein olla toivon tuoja. Toiveikas ihminen uskoo Luoman mielestä asioiden kaikesta huolimatta järjestyvän. Hän myös uskoo, että ehdoton oikeudenmukaisuus on olemassa.

Pääsiäinen on myös kevään ja uuden kasvun juhla. Sulavan lumen alta paljastuvat pellot odottavat kylväjäänsä. Kevään edistymisen nostattama viljelijän maausko ja jaksaminen ovat tänä keväänä lujilla.

Uuteen satokauteen valmistumista vaikeuttavat edelleen jatkuvan pandemian ja sodan lisäksi taloudelliset huolet. Ruuan tuottajat tarvitsevat erityisesti tänä keväänä arkkipiispa Luoman mainitsemaa toiveikkuutta ja uskoa, että kaikki järjestyy.

Erityisesti vaikeina ainoina omasta hyvinvoinnista ja jaksamisesta täytyy mahdollisuuksien mukaan huolehtia. Samalla pitää muistaa kysyä myös kaverilta, miten hän jaksaa. Kriisiaikoina korostuvat toivon ja yhteistyön merkitys.