Virkkusen kartta ei käynyt kunnille

Hallituksen ja sen kuntaministerin Henna Virkkusen (kok.) ajatus noin 70 kunnan Suomesta on kevään mittaan murentunut pala palalta. Helmikuussa julkistettu ”karttaharjoitus” herätti kunnissa suoranaisen kapinaliikkeen. Sen jälkeen ministerien aikaa on kulunut rutkasti vakuutteluihin pakkoliitosten vastustamisesta.

Hallituksen maakuntakuntakierroksella Virkkusen kuntamalli tyrmättiin miltei kaikkialla suuria keskuskuntia lukuunottamatta. Tunnelmat eivät paljon parantuneet niissä vastauksissa, joita kunnilta pyydettiin huhtikuun puoleen väliin mennessä.

Kuntalehden tekemän yhteenvedon mukaan (Kuntalehti 10.5.) vain joka toinen kunta on valmis osallistumaan edes kuntaliitoksen selvittämiseen. Näistäkin lähes puolet hylkäisi hallituksen rakenneryhmän mallin selvityksen pohjana.

Kannattaa muistaa, etteivät kunnat sinänsä vastusta järkevää kuntarakennetta. Monet niistä eivät vain pidä Virkkusen kuntakarttaa järkevänä. Myös hallituksen uudistuksessaan omaksumaa ylhäältä sanelemisen tapaa karsastetaan.

Osa kunnista ei niele tarjottuja kuntarajoja siksi, että niillä on jo pitkälle tehtyjä liitos- ja yhteistyösuunnitelmia Paras-hankkeen pohjalta. Hallituksen uudistuslinjaan verrattuna näissä on se ero, että suunnitelmat on laadittu kunnissa ja niiden omien tarpeiden perusteella.

Kuntien edunvalvoja Kuntaliitto pitää tiukasti kiinni siitä, että kunta- ja palvelurakenteen muutokset tapahtuvat jatkossakin paikallisista aloitteista ja paikallisilla päätöksillä. Liiton hallitus edellyttää myös paikallisten erityisolojen huomioimista alueilla, joilla liitokset eivät johda niin kutsuttujen vahvojen peruskuntien syntymiseen.

Hallituksen uudistusesitys ei sisältänyt malleja esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä, eikä se ottanut kantaa kuntien vastuisiin tai niissä tapahtuviin muutoksiin palvelutuotannossa. On siksi ymmärrettävää, että Kuntaliitto vaatii uudistuksesta uuden lausuntokierroksen kesän ja syksyn aikana.

Kataisen hallituksen suurella ryminällä aloittama kuntaremontti alkaa vähitellen muistuttaa kertaalleen lopetettua Paras-hanketta. Kuten Paras-hankkeen, myös Virkkusen karttaharjoituksen ongelma on, että se keskittyy palvelujen sijasta rakenteisiin.

Paras-hankkeessa hallitus saneli mallin vähintään 20 000 asukkaan väestöpohjasta peruspalveluiden järjestämisessä. Sekin koettiin monissa kunnissa liian määrääväksi, mistä saivat kuulla kunniansa muun muassa keskustalaiset kuntaministerit Hannes Manninen ja Mari Kiviniemi.

Lisäksi hallitukset ovat omissa kuntaremonteissaan käytännössä unohtaneet maakuntatason, joka esimerkiksi terveyspalveluiden tuottamisessa toimii jo nyt kuntien luontevana yhteistyöalueena. Myös monet asiantuntijat pitävät maakuntatason yhteistyötä kuntaliitoksia parempana ratkaisuna.

Joka tapauksessa Virkkusen karttaharjoitus on taipumassa vähitellen kuntien itsehallinnon kunnioittamiseen. Ehkä hallituksessa on huomattu, että se tarkoittaa samalla myös kuntalaisten eli kansalaisten kunnioittamista.

Hallinnon ja palveluiden tuotantoa on Suomessa välttämätöntä tehostaa. Näiden toimien täytyy kuitenkin kunnioittaa ja varjella paikallista demokratiaa – se pystyy todistetusti myös vaikeisiin päätöksiin.

Kuntarajat ovat tehostamistoimena yksinkertainen lähestymistapa. Ne eivät ratkaise esimerkiksi sitä suurta taloudellista ongelmaa, että lääkärien kalliista työajasta jopa kolmasosa kuluu toimimattomien tietojärjestelmien kanssa tappelemiseen.

Vastaavia suuria säästö- ja tehostamiskohteita löytyy kuntarajoista riippumatta. Mikäli hallitus ei pääse kuntien kanssa kehittämään palveluiden järjestämistä ja niiden rahoitusta, uhkaa sen kuntauudistus jäädä pelkäksi karttaharjoitukseksi.