Maaseudun on pidettävä puolensa, kun vihreän sähkön jättituottoja jaetaan

Kuva: Timo Filpus

Suomesta on tulossa kovaa vauhtia uusiutuvan energian merkittävä tuottaja. Monet pienet suomalaiset kunnat pystyvät jo tahkoamaan rahaa tuuli- ja aurinkovoimaloiden tuotoilla. Suunnitellut investoinnit vetytalouteen kohdistuvat myös maakuntiin.

Elinkeinoelämän keskusliiton mukaan Suomeen voisi kohdistua vihreän siirtymän investointeja jopa 85 miljardia euroa. Vaikka vain osa tästä toteutuisi, niiden vaikutus kansantalouteen on joka tapauksessa huomattavan iso.

Samalla olisi pidettävä pää kylmänä, jotta raha jäisi Suomeen ja lopputulos olisi oikeudenmukainen kaikkien kansalaisten kannalta.

Osa tuulivoimabuumiin ajoissa lähteneistä kunnista on jo pystynyt aloitteellisuutensa hyödyntämään. Muun muassa Pyhäntä ja Simo painavat veroprosenttejaan alas vauhdilla, mitä monissa kunnissa ja isoissa kaupungeissa jo kadehditaan.

Yhä useammassa kunnassa asiaan on myös herätty. Tuulivoimalat ja isojen voimalinjojen yhteyteen suunniteltavat aurinkopaneelipuistot tulevat mullistamaan suomalaisen enrgiantuotannon.

Maa- ja metsätaloustuottajan etujärjestön MTK:n laskelmien mukaan on mahdollista, että kymmenessä vuodessa tuulivoima kolminkertaistuu nykyisestä. Aurinkovoiman osalta lisäys voi olla jopa kymmenkertainen.

Samaan aikaan sähkön hinta todennäköisesti laskee. Muutos voi olla yllättävän raju ja nopea. Kaikki suunnitteilla olevat investoinnit eivät varmasti toteudu, mutta vihreän energian tulva saattaa asettaa kyseenalaiseksi jopa uuden ydinvoimalan tarpeen.

Suuri osa uusista investoinneista on ulkomaisten yhtiöiden käsissä, mutta myös kotimaiset toimijat ovat päässeet buumiin mukaan.

Olennaista joka tapauksessa on, että vuokrat maapohjista ja kiinteistöverotuotot jäävät kotimaahan.

Energiayhtiöiden maksamasta yritysverosta Suomenkin olisi saatava osansa. Samantapainen verokikkailu, jota terveysyritykset takavuosina harjoittivat, olisi pystyttävä karsimaan jo tässä vaiheessa.

Vihreästä sähköstä on varmasti myös vientituotteksi, mutta vielä tärkeämpää olisi saada valmistavaa teollisuutta Suomeen käyttämään tätä energiaa.

Tällöin maahan jäävä lisäarvo olisi pelkkää vientiä suurempi.

Maaseudulle vihreä siirtymästä saattaa tulla taloudellinen jättipotti, mutta ongelmatonta tämäkään toiminta ei ole.

Maisemahaitat ja metsäkadon riski koskevat myös uusiutuvaa energiaa. Aurinkopuistoissa metsäkadon merkitys on vielä tuulivoimaa suurempi.

Paneelien alle jäävä maapohja on myös luonnon biodiversiteetin kannalta tuulivoimaa ongelmallisempi.

Yksi hankalimmista kysymyksistä on sähkölinjojen alle jäävästä maasta maksettava korvaus. Maanomistajan saama lunastushinta voi jäädä vain satoihin euroihin hehtaarilta.

Tuulivoimapuiston yhteistuotto voi maapohjan omistajille nousta sen sijaan jopa satoihin tuhansiin euroihin vuodessa. Yhden maanomistajan osuuskin voi olla kymmeniä tuhansia euroja.

Voimaloiden osalta maanomistajien yhteenliittymät ovat vuosien saatossa osoittaneet voimansa. Niiden ansiosta korvausten tasoa on pystytty olennaisesti nostamaan.

Epäsuhta tuulivoimalan maapohjasta ja sähkölinjamaasta saatavissa korvauksissa on kuitenkin niin iso, että seuraavan hallituksen on pakko pystyä sitä korjaamaan.

Uusi hallitus joutuu myös pohtimaan, mille sektorille EU:n laskennassa uusiutuvasta energiasta syntyvä metsien luontokadon rasitus suunnataan.

Jos se tulee lulucf-laskennassa pelkästään metsäsektorin kannettavaksi, tulos on maanomistajien kannalta epäreilu. Kysymys on kuitenkin energiateollisuuden hankkeista.

Erityisesti perussuomalaisille suhtautuminen vihreään siirtymään on ollut huomattavan ongelmallista. Silti seuraavan hallituksen olisi pystyttävä uusiutuvan energiantuotannon hankkeita edistämään.

Se on erityisesti maakuntien, mutta myös koko Suomen etu.