Sisäiset blokit repivät hallitusta

Poliittinen keskustelu on kesän aikana ollut kiihkeämpää kuin aikoihin. Myöhäiset kuntavaalit toivat kesäkuussa uutta puhtia valtakunnanpolitiikkaan. Perinteinen opposition profiilin nosto on jäänyt kuitenkin odotettua vaisummaksi. Kuuminta asiadebattia käydään nyt pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen sisällä.

Juuri nyt hallituksessa on syntynyt kiista maa- ja metsätalouden merkittävistä EU-tasoisista suuntaviivoista. Ajoitus on maaseudun näkökulmasta harmillinen.

Kun Euroopan unionissa päästiin uuvuttavan väännön jälkeen sopimukseen seuraavan cap-kauden linjauksista, tuottajat ja heidän edunvalvojansa huokaisivat helpotuksesta.

Sopimus ei ole täydellinen, mutta maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) mukaan kaikki Suomen keskeisimmät tavoitteet toteutuivat odotettua paremmin. Myös maan hallituksessa sovintoon on oltu tyytyväisiä. Keskustan lisäksi tulos kelpaa hyvin Rkp:lle, sosialidemokraateille ja osin myös vasemmistoliitolle.

Sen sijaan vihreiden ympäristöministeri Krista Mikkonen ilmaisi tuoreeltaan pettymyksensä tulokseen. Samalla vihreät ovat aloittaneet hallituksen sisäisen väännön maataloutta koskevista ympäristöhankkeista.

Maa- ja metsätalousministeriön suhteet ympäristöministeriöön ovatkin tällä hetkellä räjähdysherkät. Lisävirettä tuo vihreiden muusta hallituksesta selvästi eroava kanta EU:n metsäpolitiikkaan.

Kun maa- ja metsätalousministerin, pääministerin ja valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) johdolla Suomi pyrkii saamaan tunnustuksen metsänhoidolle ja kansalliselle metsäpolitiikalle, vihreät näkevät asian toisin.

Hallituksen punamulta-akselin mielestä Suomen oma metsänhoito on kansainvälisesti katsottuna mallikasta. Vihreiden puoluejohto toivoo EU:lta apua ja lisävoimaa Suomen ympäristölainsäädännön tiukentamiseksi ja käytännössä metsien talouskäytön hillitsemiseksi.

Sama vastakkainasettelu koskee useita muita erityisesti maaseudulla tärkeiksi koettuja asioita. Suhtautuminen susiin, valkoposkihanhien aiheuttamiin tuhoihin ja maaseudun elämänmenoon yleensä jakaa hallitusta eri leireihin, joiden välille on vaikea saada enää edes keskusteluyhteyttä.

Sama leiriytyminen varjostaa myös koko Marinin hallituksen loppukautta. Sosialidemokraattien, keskustan ja Rkp:n punamulta-akseli joutuu yhä useammassa asiassa ottamaan mittaa vihervasemmistosta.

Vasemmistoliiton kohdalla tämä koskee erityisesti talouspolitiikkaa. Puolueen puheenjohtaja Li Andersson on jo useaan otteeseen muistuttanut, ettei koronasta toipuvan Suomen ole syytä kiirehtiä velanmaksun aloittamista.

Syksyn budjettiriihestä onkin tulossa räjähdysherkkä, kun vasemmistoliiton puolueväelle selviää, minkälaisiin leikkauksiin puolue kevään dramaattisessa puolivälitarkastelussa suostui.

Sama pätee vihreisiin, jonka kannattajakunnassa on vasemmistoliiton tapaan huomattavan paljon nuorta työuransa alkutaipaleella olevaa väkeä, joille yhteiskunnan tulonsiirrot ovat tärkeitä.

Lisävirettä hallituksen sisäiseen dynamiikkaan tuo vihreiden syyskuinen puoluekokous, jossa valitaan puolueen johto. Puheenjohtaja Maria Ohisalo on jo joutunut omiensa arvostelun kohteeksi. Muun muassa vihreät konkarit Osmo Soininvaara ja Ville Niinistö ovat näkyvästi vaatineet puoluejohdolta uutta otetta.

Sekä valtiovarainministeri Saarikko että pääministeri Marin saavat monta kertaa vaatia hallituksen rivejä suoriksi.

Välttämättä hallituksen johtokaksikko ei tässä onnistu. Niin vahvasti blokkijako hallituksen yhtenäisyyttä murentaa.

Myös osalle sosialidemokraateista siirtyminen vihervasemmiston leiriin saattaa nousta tässä vaiheessa huomattavan isoksi houkutukseksi.

Hallituksen punamulta-akseli joutuu yhä useammassa asiassa ottamaan mittaa vihervasemmistosta.