Viljan hinnasta tuli vuoristorata – EU:n on päästävä eroon sinisilmäisestä suhtautumisesta ruokaan

Kuva: Carolina Husu

Maailman ruokamarkkinat ovat olleet myllerryksessä sen jälkeen kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan runsas vuosi sitten. Viljan hinta nousi hyökkäyksen jälkeen rajusti. Tuotantopanokset kallistuivat sen jälkeen osin vieläkin rajummin.

Nyt markkinoiden sykli on päinvastaisessa asennossa. Viljojen hinnat ovat romahtaneet vuodentakaisesta. Rehuohran hinta on alle puolet viime vuoden toukokuusta. Vehnän ja kauran hinnat ovat puolittuneet. Myös lannoitteiden ja sähkön hinnat ovat tullee alas huipuistaan. Se ei kuitenkaan lohduta niitä viljelijöitä, jotka ovat jo ehtineet tuotantopanoksensa hankkia (MT 8.5.).

ProAgrian laskelmien mukaan viljantuotanto on nykyhinnoilla kannattavaa vain huippusadoilla. Rehuohraa pitäisi tulla 7 400 kiloa hehtaarilta, kauraa 5 400 kiloa, kevätvehnää 5 500 ja syysvehnää 6 200 kiloa hehtaarilta. Rukiin satovaatimus olisi 5 400 kiloa. Öljykasveille riittäisi alle 2 000 kilon hehtaarisadot. Jokainen viljelyä ymmärtävä käsittää, että keskimäärin tällaiset sadot ovat Suomen oloissa utopiaa. ProAgria kehottaakin miettimään tarkoin mitä lohkoja keväällä kannattaa kylvää. Monessa tilanteessa erilaiset ympäristönhoitonurmet tuovat viljanviljelyä paremman tuloksen.

Viljamarkkina on täysin globaali. Hintoihin vaikuttavat sääolojen ja sodan lisäksi eri maiden omaa tuotantoa suojelevat vienti- ja tuontirajoitukset. Sellaisia nähtiin jopa ukrainailaiselle viljalle, kun Itä-Euroopan EU-maat alkoivat huolestua omista viljamarkkinoistaan. Viljan ja öljyn hinta ovat edelleen tiukasti sidoksissa toisiinsa. Se kertoo ruuantuotannon vahvasta riippuvuudesta fossiilista polttoaineista ja niiden avulla jalostetuista lannoitteista.

Viljelijät ovat seuranneet hintarallia ihmeissään. Oikeaan aikaan ostetut lannoitteet ja nappiin ajoitetut viljojen myynnit ovat voineet tuoda hyvä tuloksen. Monilla on kuitenkin käynyt päinvastoin, eikä mahdollisuuksia hintojen sitomiseen ole juuri ollut. Maanviljely ei ole pörssikeinottelua, eivätkä hurjat hintojen vaihtelut ole kenenkään etu. Ennen kaikkea alalla tarvitaan pitkäjänteisyyttä. Valtion päättämä lannoitetuki osoittautui oikeaksi ratkaisuksi. Monella tilalla se ylipäätään mahdollistaa lannoitteiden hankkimisen kevään kylvöihin.

Vaikka markkinoilla mennään nyt kovaa vauhtia alaspäin, voi käänne olla edessä yllättävän pian. Maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas varoittaa syksyllä todennäköisesti alkavasta El Niño -ilmiöstä. Se nostanee maailman keskilämpötilan uuteen ennätykseen. Seurauksena voi olla ensi vuonna rajuja kuivuusaaltoja ja rankkasateita. Jos maailmantalous lähtee samaan aikaan nousuun, tarkoittaa se pulaa ruuasta. Tuotantoa myös ajetaan alas poliittisin perustein. Esimerkiksi Hollannissa valtio maksaa lopettamiskorvauksia nautatiloille, ja Suomessa uudet uudet investoinnit ovat jäissä metsäkatoasetuksen takia.

Markkinoiden liiallisen heilahtelun vaaroista puhuttiin paljon jo edellisen globaalin ruokakriisin yhteydessä yli kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen Kiinan ja Venäjän kaltaiset autoritääriset maat ovatkin keskittyneet omavaraisuuden kasvattamiseen. Euroopan unionissa toimet ovat olleet pikemminkin tuotantoedellytyksiä heikentäviä. Nykyisessä maailmantilanteessa maatalouspolitiikka on suuressa määrin myös turvallisuuspolitiikkaa. EU ei voi ruuan kanssa sortua samaan sinisilmäisyyteen kuin energiassa tapahtui. Kannattavan tuotannon edellytysten varmistaminen ja markkinamyllerrysten tasapainottaminen ovat maatalouspolitiikan perusasioita, joihin kannattaa Euroopassakin palata.