EU:n säädöstehtailua vaivaa kiire sekä tasapäistäminen

Toukokuussa voimaan tule metsäkatoasetus saattaa vaikuttaa ratkaisevasti uuden navetan rakennuspaikan valintaan. Puiden kaataminen rakennuspaikalta voidaan tulkita metsäkadoksi. Kuva: Lari Lievonen

Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on tehdä Euroopasta ilmastoneutraali vuoteen 2050 mennessä, vauhdittaa taloutta vihreän teknologian avulla, luoda kestävää teollisuutta ja liikennettä sekä vähentää saasteita.

Tavoitteet ovat sinänsä hyviä ja kannatettavia, mutta monet tavoitteeseen pääsemiseen liittyvät esitykset ja päätökset ovat liian usein ristiriitaisia, epäselviä ja epäoikeudenmukaisia.

Esimerkiksi toukokuussa voimaan tuleva metsäkatoasetus on aiheuttanut jo ennakkoon ongelmia. Maa- ja metsätalousministeriö suosittelee viivästyttämään navettainvestointeja, jos tuotantorakennusten tieltä pitää kaataa puita metsästä. Syynä on se, että ministeriö pitää metsäkatoasetuksen tulkintaa epäselvänä. Metsäkatoa aiheuttava navettarakentaminen johtaisi siihen, ettei naudanlihaa saisi myydä markkinoille. (MT 17.4.)

Ongelmaa pahentaa, että metsäkatoasetuksen tulkintaa voidaan ulottaa takautuvasti vuoden 2020 jälkeen tehtyihin investointeihin. Takautuvaa lainsäädäntöä ei voi pitää millään tavalla oikeudenmukaisena. Ympäristöministeriön ympäristöneuvos Maarit Loiskekoski pitääkin juuri tätä asetuksen suurimpana ongelmana.

Iso ongelma on myös asetuksen tulkinnanvaraisuus. Myös EU:n lainsäädännöltä pitää edellyttää selkeyttä. Loiskekosken mukaan komission virkamiehistöllä on ollut neuvottelujen aikana tiukkoja tulkintoja, joiden mukaan jo muutaman puun kaataminen tulkitaan metsäkadoksi. Helsingin keskustassa kaadetaan paraikaa puita kaupungin pääväylän leventämisen tieltä, mutta navettaa sinne ei saisi tiukan metsäkatotulkinnan mukaan rakentaa.

Lopullinen sisältö asetukselle tulee todennäköisesti vasta valitusten kautta EU-tuomioistuimesta. Siihen menee aikaa.

Ongelmia Suomelle saattaa aiheuttaa myös komission, parlamentin ja EU:n neuvoston maaliskuussa hyväksymä energiatehokkuusdirektiivi. Tämäkin direktiivi on periaatteessa kannatettava, koska sen tavoitteena on lisätä EU:n alueella energiatehokkuutta ja vähentää fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Käytännössä se voi kuitenkin uhata Suomen omaa hiilineutraaliustavoitetta.

Direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on vähennettävä yhteisesti EU-tason energiankulutusta niin, että se on 11,7 prosenttia alempi vuonna 2030 kuin mitä vuonna 2020 tehdyssä kulutusennusteessa arvioitiin. EU-tason energian loppukulutuksen vähentämistavoite on jäsenvaltioille jyvitettynä sitova. Direktiivin mukaan energian loppukäyttö saa vuonna 2030 olla Suomessa enintään 241 terawattituntia (TWh). Se on noin 50 TWh nykyistä vähemmän.

Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan energiatehokkuusdirektiivi voi vaarantaa suomalaisen yhteiskunnan ja teollisuuden sähköistymisen ja Suomen oman hiilineutraaliustavoitteen. Samalla se vaarantaa haaveet Suomesta vedyn suurvaltana. Vihreä siirtymä tarvitsee paljon uusiutuvaa ja päästötöntä energiaa.

Direktiivissä ei oteta huomioon, millä tavalla energia tuotetaan. Vaikka Suomessa sähkö tuotetaan jo nyt pääosin ydinvoimalla, vedellä, tuulella ja auringolla, sillä ei ole mitään vaikutusta Suomelle asetettuun päästötavoitteeseen. Elinkeinoministeri Mika Lintilän (kesk.) mukaan esitys on Suomen kannalta täysin järjetön. Se vaarantaa hänen mukaansa Suomen ilmastotavoitteen sekä puhtaan energiamme tänne vetämät investoinnit (Yle 27.3.).

Nykyisen komission toimikausi päättyy runsaan vuoden kuluttua, ja Ursula von der Leyenin komissiolla on kiire saada keskeiseen tavoitteeseensa liittyviä päätöksiä mahdollisimman paljon valmiiksi. Kiire näkyy säädösvalmistelun tasossa. Parempaan lopputulokseen pääsisi tekemällä vähemmän mutta paremmin. Huomioimalla maakohtaisia eroja päätöksistä tulisi myös tehokkaampia.