Brexit-sopu nostatti myrskyn Britanniassa

Euroopan unioni ja Britannia pääsivät tiistaina alustavaan sopimukseen siitä, miten Britannian ero (Brexit) EU:sta toteutetaan. Keskiviikkona Britannian pääministeri Theresa May onnistui saamaan eripuraisen hallituksensa sopimusluonnoksen taakse.

Jo nyt on selvä, ettei kukaan ole luonnokseen tyytyväinen. Mayn esitellessä sopimusta eilen parlamentissa nostatti se poikkeuksellisen kovan metelin.

Brexitiä ajaneiden mielestä sopimusluonnos ei vastaa kansanäänestyksen yhteydessä annettuja lupauksia. Brexitin vastustajien mielestä Britannian pitää pysyä EU:n jäsenenä. Osa vaatii myös kansanäänestystä sopimuksesta. Mayn mukaan sellaista ei tule.

Britannia on nyt yhtä jakautunut kuin se oli vuonna 2016 järjestetyssä kansanäänestyksessä. Brexitiä kannatti silloin 51,9 prosenttia äänestäjistä ja EU:ssa pysymistä 48,1 prosenttia.

Britannian parlamentissa oppositiopuolueet vastustavat syntynyttä sopimusluonnosta. Vaikka May onnistui taivuttamaan hallituksensa sopimuksen taakse, on lopullisen sopimuksen syntyminen monen mutkan takana. Sopimuksen vastustajia on myös Mayn omassa hallituksessa.

Britannian brexit-ministeri Dominic Raab, työministeri Ester McWey ja Pohjois-Irlannin asioista vastaava ministeri Shailesh Vara ilmoittivat eilen eroavansa hallituksesta brexit-sopimuksen takia.

Raab perustelee eroaan sillä, ettei voi hyväksyä Britannian EU-erosopimusta, koska se poikkeaa liiaksi kansalle annetuista lupauksista.

Aikaa sopimuksen tekemiseen ei ole loputtomasti, koska brexitin on määrä astua voimaan 29. maaliskuuta 2019. Britannian parlamentin lisäksi sopimus pitää hyväksyä myös Euroopan parlamentissa ja kaikissa jäsenmaissa.

Jos Britannian parlamentti hylkää sopimusluonnoksen, siitä seuraa todennäköisesti poliittinen kriisi, hallituksen kaatuminen ja uudet vaalit. Jos Britannia eroaa EU:sta ilman minkäänlaista sopimusta, olisivat seuraukset arvaamattomat sekä Britannialle että EU:lle. Esimerkiksi Irlannin ja Pohjois-Irlannin rajalle tulisi tulli ja vapaa liikkuvuus loppuisi.

Jonkinlaiseen sopimukseen pääseminen olisi EU:n kannalta tärkeää. Yhdysvaltalaisen konsultin Oliver Wymanin tekemän selvityksen mukaan sopimuksettoman brexitin kustannukset olisivat EU:lle yli 27 miljardia euroa vuodessa. Eniten kärsisivät elintarvike- ja maataloussektorit. (MT 19.3.)

Britannian suhde Euroopan unioniin ja sen edeltäjiin on aina ollut ongelmallinen.

Britannia haki ensimmäisen kerran vuonna 1957 perustetun Euroopan talousyhteisön EEC:n jäsenyyttä vuonna 1961 ja toisen kerran vuonna 1967. Molemmilla kerroilla jäsenyyshaaveet tyrmäsi Ranskan presidentti Charles de Gaulle. Jäsenyys EY:ksi muuttuneeseen yhteisöön toteutui kolmannella hakukerralla vuonna 1973.

Parin jäsenyysvuoden jälkeen britit pääsivät ensimmäistä kertaa äänestämään EY-jäsenyydestä. Silloin äänestettiin siitä, pitääkö Britannian pysyä EY:ssä. Britit päättivät silloin pysyä jäseninä, mutta saivat vastineeksi muutoksia liittymissopimukseensa. Myöhemmin muutoksia vaati ja sai pääministeri Margareth Thatcher. Myös brexit-äänestyksen luvannut pääministeri David Cameron kävi EU:ssa onnistuneilla iltalypsyillä.

EU on ollut vuosia sisäisissä ongelmissa. Niitä ovat aiheuttaneet muun muassa joidenkin jäsenvaltioiden haluttomuus noudattaa yhteisiä sääntöjä. Brexit-neuvotteluissa EU27 -jäsenmaat ovat olleet poikkeuksellisin yksimielisiä. Britannian ei haluta jäälleen onnistuvan iltalypsyssään ja noukkivan rusinoita pullasta.

Neuvottelujen aikana on usein todettu, ettei mistään ole sovittu ennen kuin kaikesta on sovittu. Sovun syntyminen alustavan tuloksen pohjalta näyttää nyt epätodennäköiseltä.