Turkistarhoilla ovat ovet auki

Maatiloilla mietitään kuumeisesti, mitä pitäisi tehdä tyhjeneville tuotantorakennuksille. Esimerkiksi monet tyhjentyneet sikalat ovat suhteellisen hyväkuntoisia ja tilavia. Tyhjillään olevat rakennukset rapautuvat nopeasti, ellei niille löydetä uutta käyttöä.

Yksi ratkaisu on muuttaa sikala turkistarhaksi. Suomen turkiseläinten kasvattajain liiton (STKL) toiminnanjohtaja Michael Hornborgin mukaan turkistuotanto onkin herättänyt paljon kiinnostusta sikojenpidosta luopuvien tuottajien keskuudessa. (MT 10.9.)

Turkistarhaus ei yksin pysty ratkaisemaan maaseudun ongelmia, mutta tarhaus tarjoaa maaseudulle mahdollisuuden laajentaa tuotantoa. Turkistarhauksen laajentaminen on myös kansantaloudellisesti perusteltua. Turkiksista tulee tärkeitä vientituloja ja ala tulee toimeen ilman yhteiskunnan tukea.

Turkistarhauksen lisäämiseen on Suomessa hyvät mahdollisuudet. Tuotetut turkikset ovat korkealaatuisia ja niiden kysyntä maailmalla on kova. Kesäkuussa päättyneellä tilikaudella turkisten myynnin arvo nousi lähes 700 miljoonaan euroon. Turkisalan myönteinen tilanne on poikkeus talouskriisin keskellä.

Merkittävää on myös se, että Suomi pärjää tuotannossa muun muassa Kiinalle. Suurimmat suomalaisten turkisten ostajat ovat Kiina ja Hongkong. Turkiksia viedään myös Venäjälle ja Länsi-Eurooppaan.

Turkistuotanto on jo pitkään ollut julkisessa keskustelussa arvostelun kohteena. Eläinaktivistit ovat ”vapauttaneet” turkiseläimiä luontoon ja salakuvanneet tarhoilla.

Huolimatta siitä, että turkiseläinten hoito on Suomessa korkeatasoista, haluavat eläinaktivistit kieltää tarhauksen. Eläinsuojelu- ja ympäristöjärjestöillä on menossa kansalaisaloitekampanja, jonka aikana on tarkoitus kerätä vähintään 50 000 allekirjoitusta turkistarhauksen kieltämiseksi.

Esimerkkejä on haettu maista, joissa turkistuotannolla on ollut vähäinen merkitys. Esimerkiksi Itävallassa oli tarhauskiellon toteutuessa vain yksi turkistarha. Tanska puolestaan on kieltänyt kettujen tarhauksen, mutta maa on maailman suurin minkintuottaja.

Sillä, että turkisala on Suomessa tehnyt vuosikymmeniä töitä eläinten hyvinvoinnin kehittämiseksi, ei ole arvostelijoille mitään merkitystä. Ehkä heidän mielestään tuotanto pitää siirtää maihin, joissa eläinten olosuhteisiin ei kiinnitetä samalla tavalla huomiota kuin Suomessa.

Merkitystä ei näytä olevan myöskään taloudellisilla tekijöillä. Satojen miljoonien eurojen vientitulojen lisäksi turkistarhaus työllistää suoraan lähes 4 500 ja välillisesti noin 13 000 henkilöä. Nämä työpaikat sijaitsevat lisäksi sellaisilla alueilla, joissa korvaavien työpaikkojen löytyminen on todella vaikeaa.

Turkistuotannon vastustaminen onkin osa ideologista kampanjaa, jonka tavoitteena on kaiken kotieläintuotannon lopettaminen Suomesta.

Turkisten tuottajat ovat jatkuvasti joutuneet puolustamaan laillista elinkeinoaan. Toki turkistuotannosta – kuten muussakin toiminnassa – löytyy ihmisiä, jotka syystä tai toisesta eivät noudata sääntöjä. Harvassa toiminnassa kuitenkaan ala itse puuttuu laiminlyönteihin yhtä aktiivisesti kuin turkistarhauksessa.

Viime syksynä turkistarhaajat järjestivät tarhoilla avoimet ovet. Halukkailla oli mahdollisuus itse käydä katsomassa, miten ja millaisessa ympäristössä turkiseläimiä kasvatetaan. Samanlaisia tilaisuuksia järjestetään myös ensi lauantaina.

Avoimuus on tehokkain tapa vastata arvosteluun.