Osuustoiminnalla suomalaisten tuki

Ikä ei paina suomalaista osuustoimintaa, vaan Hannes Gebhardin yli satavuotias perintö elää käytännössäkin vahvana. Osuustoimintakeskus Pellervon viime kesänä teettämän tutkimuksen mukaan suomalaisista 60 prosenttia suhtautuu osuustoimintaan myönteisesti. Kymmenen vuotta sitten myönteisesti suhtautuvia oli puolet. (MT 15.1.)

Osuuskuntien jäsenyys kiinnostaa, vaikka aikaisempaa useampi on sitä mieltä, etteivät osuuskuntien taustalla olevat periaatteet eroa muiden yritysten periaatteista. Osuuskuntiin katsotaan kuitenkin sopivan määritelmät: suomalainen omistus, paikallisuus, yhteistoiminta ja omistajien samanarvoisuus.

Osuuskuntien vetovoima näkyy myös siinä, että aikuisista suomalaisista 90 prosenttia on jonkin osuuskunnan jäsen. Monet kuuluvat useampaan osuuskuntaan, koska suomalainen on keskimäärin 1,7 osuuskunnan jäsen.

Kantar TNS Agrin tekemän tutkimuksen mukaan erityisesti viljelijät suhtautuvat osuustoimintaan myönteisesti. Heistä osuustoimintamyönteisiä on 74 prosenttia. Kymmenen vuotta sitten osuus oli 60 prosenttia. Viljelijät ovat keskimäärin 3,7 osuuskunnan jäsenenä.

Perinteisten osuusmeijereiden ja lihaosuuskuntien lisäksi viljelijöiden kiinnostus on lisääntynyt viljaosuuskuntia kohtaan. Viljelijöiden tyytyväisyys osuuskauppoja kohtaan on alentunut. Syynä muutokseen saattaa olla S-ryhmän halpuutuskampanja. Viljelijät kokevat, että he ovat joutuneet kampanjan maksajiksi.

Myönteisimmin osuustoimintaan suhtaudutaan nyt pääkaupunkiseudulla. Muutos on ollut iso, koska kymmenen vuotta sitten Etelä-Suomessa suhtautuminen osuustoimintaan oli koko maan kriittisintä.

Osuustoiminnan vaikutus koko suomalaiseen yhteiskuntaan on vahva. Osuustoimintataustaiset yritykset ovat kaupan, vakuutus- ja pankkitoiminnan, ruuan- ja puunjalostuksen aloilla suurimpien yritysten joukossa. Näiden lisäksi on tuhansia muiden alojen osuuskuntia.

Osuustoiminnassa uskotaan tulevaisuuteen. Osuustoiminnan vuosikirjan mukaan kymmenen suurimman osuuskunnan investoinnit olivat vuonna 2016 yli kaksi miljardia euroa (OT-lehti 6.9.).

Osuustoiminnan tie ei ole ollut yhtä juhlamarssia, vaan vuosiin on mahtunut myös takaiskuja. Edelleen monien mielestä osuustoiminta on verrattavissa sosialismiin, eikä se ole oikeaa yritystoimintaa. Toisten mielestä osuustoiminta on sinivalkoisen omistajuuden ankkuri. Joka tapauksessa kilpailijat ja viranomaiset seuraavat osuustoiminnallisten yritysten toimintaa ja menestystä tarkasti.

Osuustoiminta on ollut myös vahvasti jakaantunut sekä poliittisesti että tuottaja- ja kuluttajaosuuskuntiin. Vuonna 1916 vasemmistolaiset osuuskaupat erosivat Yleisestä Osuuskauppojen Liitosta. Viime vuosikymmenten aikana jakolinjat ovat lieventyneet, koska työväen osuusliikkeet kokivat kovia 1990-luvun lamassa.

Vuonna 2003 pääkaupunkiseudun osuuskaupat HOK ja Elanto yhdistyivät. Viime vuonna Tradeka Osuuskunta liittyi Pellervo-seuraan. Myös S-ryhmä palasi pari vuotta sitten Pellervo-seuran jäseneksi.

Vaikka osuustoiminta on osoittanut voimansa ja sillä on suomalaisten vankka tuki, on sen mahdollisuudet unohdettu meneillään olevassa sosiaali- ja terveyspalvelujen (sote) uudistuksessa. Jos valinnanvapaus toteutuu, on sote-uudistus osuuskunnille mittava mahdollisuus.

Osuustoimintamalli sopii hyvin sote-palvelujen tuottamiseen, koska osuuskuntien periaatteellinen tehtävä on tuottaa palveluja ja etuja jäsenilleen mahdollisimman edullisin ehdoin. Osuuskunnat maksavat veronsa Suomeen ja jakavat mahdolliset voitot jäsenilleen. Jäsenet voivat päättää, millaisia palveluja he osuuskunnaltaan haluavat.

Nopeasti muuttuvassa maailmassa osuustoiminnalle on tilausta.