Sopu susijahdista purkaa jännitteitä

Susia metsästetään Suomessa jälleen kahdeksan vuoden tauon jälkeen. Jahti alkoi maanantaina, ja kannanhoidollisella metsästyksellä on lupa kaataa yhteensä 24 sutta kolmen viikon aikana.

Kokeiluluonteisen jahdin toivotaan helpottavan runsaimmilla susialueilla koettuja ongelmia, palauttavan suden luontaista pelkoa ihmistä kohtaan sekä vähentävän painetta suden laittomaan metsästykseen.

Ennen susijahdin alkua nähtiin myös historiallinen sopu kahden usein törmäyskurssilla olleen järjestön välillä. Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava ja Suomen Metsästäjäliiton puheenjohtaja Lauri Kontro tuomitsivat yhteisessä tiedotteessaan salametsästyksen ja antoivat samalla tukensa käynnistyneelle susijahdille.

Tämä ”Helmikuun kihlaus” ei poista petokiistoja, mutta sillä on silti suuri merkitys sekä luonnonsuojelulle että petoalueilla eläville suomalaisille. Yhteinen ymmärrys tuo toivoa suurpetopolitiikan riitojen helpottumisesta ja uskottavuuden palauttamisesta.

Ei ole yllätys, etteivät nyt myönnetyt 24 kaatolupaa tyydytä kaikkia. Eläinsuojelijat pääsääntöisesti tuomitsevat jahdin. Susikeskittymissä moni taas ei usko ongelmien helpottavan yhden tai kahden suden kaatamisella.

SLL:n puheenjohtaja Risto Sulkava joutui heti kannanoton jälkeen eläinaktivistien hampaisiin. Heitä löytyy paljon myös järjestön riveistä, eivätkä he juuri säästelleet sosiaalisen median keskusteluissa puheenjohtajaansa.

Paineet SLL:n sisällä ovat todennäköisesti kovat. Sulkavalle voi antaa sulan hattuun siitä, että hän julkisesti toteaa luonnonsuojelun ja eläinsuojelun eron – luonnonsuojelun etu voi mennä yksittäisen eläinyksilön edun edelle (MT 25.2.).

Epäonnistunut petopolitiikka on Suomessa johtanut konfliktiin petoalueiden asukkaiden ja suojelua korostaneen hallinnon välillä. Konfliktit ruokkivat eri osapuolten äärilaitoja, mikä vaikeuttaa kaikesta sopimista. Kyse on ollut vakavasta luottamuspulasta.

Kotieläimille aiheutuneet vahingot ja suurpetoihin liittyvät pelot ovat petoalueiden ihmisille todellisuutta. Se, ettei ongelmiin ole pystytty puuttumaan, on aiheuttanut turhautumista ja lopulta myös oikeuden ottamista omiin käsiin.

Käynnissä oleva jahti voi palauttaa luottamusta siihen, että myös petoalueiden ihmisiä kuunnellaan päätöksenteossa. Tähän saakka moni heistä on kokenut tulleensa yhteiskunnan hylkäämäksi.

Huolellisesta valmistelusta huolimatta susijahtia on vaikeuttanut tuttu hallinnollinen kauneusvirhe. Eläinaktivistit valittivat järjestelmällisesti kaikista myönnetyistä kaatoluvista, mikä esti jahdin aloittamisen osassa maata.

Mielenkiintoista on, että suuressa osassa maata jahdin perustelut nähtiin niin vahvoiksi, että sen sallittiin alkaa valituksista huolimatta. Hallinto-oikeudet pyysivät luvat myöntäneiltä riistakeskuksilta lausuntoja, mutta vain Lounais-Suomessa ja Hämeessä jahtien aloitus pysähtyi toimenpidekieltoon.

Kiellot saattavat näillä alueilla estää aiotun sudenmetsästyksen kokonaan. Valitusten ja lausuntojen käsittelylle kolme viikkoa on kovin lyhyt aika.

Sulkava ja Kontro pitivät yhteisessä lausumassaan valituksia heikosti perusteltuina. Niitä voisi pitää myös suoranaisena kiusantekona.

Ammattimaisesta valittamisesta on Suomessa tullut tapa hidastaa ja estää sinänsä huolella valmisteltuja ja laajaa kannatusta saavia hankkeita. Esimerkkejä löytyy maankäytöstä ja rakentamisesta yritysten toiminnan luvitukseen.

Ammattivalittajat tukkivat toiminnallaan oikeuslaitosta. Häiriköiden sietäminen käy yhteiskunnalle kalliiksi.