Suomi tarvitsee selkeän suunnan

Hallitustunnustelija, keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä ilmoitti torstaina, että seuraavaa hallitusta pyritään rakentamaan keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen kesken.

Sipilän mukaan päätöksen tekeminen hallituksen pohjasta ei ollut helppo. Sitä se ei varmasti ollutkaan, koska edellisiin eduskuntavaalien jälkeisiin hallituspohdintoihin verrattuna nyt oli todellisia vaihtoehtoja tarjolla.

Perussuomalaisten hallitustaival oli kaatua puolueen Sipilän kysymyksiin antamiin vastauksiin. Soinin ja Sipilän neuvottelujen jälkeen luottamus palautui. Tämä jälkeen oli epäselvää vain se, onko trion kolmas jäsen SDP vai kokoomus, ja otetaanko pienempiä puolueita mukaan.

Sipilä löysi luottamuksen kokoomuksen puheenjohtajan Alexander Stubbin kanssa.

Sipilä olisi halunnut rakentaa hallituksen neljän suuren puolueen varaan, mutta se osoittautui mahdottomaksi. Vaikka neuvottelujen sisällöstä ei kerrottu julkisesti, niin ennen ja jälkeen vaalien SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne sanoi useaan kertaan, etteivät SDP ja kokoomus sovi samaan hallitukseen.

Pienempien puolueiden mahdollisuuksia heikensi, että perussuomalaisten puheenjohtajan Timo Soinin mielestä takiaispuolueita ei hallituksessa tarvita.

Päätöksen hallituspohjasta teki kuitenkin Sipilä. Aivan viime metreillä hän pudotti joukkueestaan RKP:n. Puolueen puheenjohtaja Carl Haglund olikin selkeästi pettynein puoluejohtaja. Edellisen kerran RKP on ollut oppositiossa vuonna 1979. Päätös oli todennäköisesti vaikea myös Sipilälle.

Tyytyväisin näytti olevan vasemmistoliiton puheenjohtaja Paavo Arhinmäki. Hän kiirehti heti hallituspohjan selvittyä kertomaan, mitä kaikkea hän jo tunnusteluvaiheessa vastusti.

Kolmen suuren hallitus on kuitenkin vaalituloksen mukainen. Lisäksi kariutuneiden yhteiskuntasopimusneuvottelujen ja hallitustunnustelujen aikana ei jäänyt epäselväksi kuka prosessia johtaa.

Johtajuutta Sipilä osoitti myös omalle, varovasti punamullan puolesta liputtaneelle puolueelleen. Kokonaisharkinnan jälkeen hän päätti itse hallituspohjan eikä mikään puolue-elin. Edellisiä hallituksia arvosteltiin laajasti johtajuuden puutteesta. Nyt sitä näyttää olevan.

Oppositioon jätettyjen edustajien mukaan hallituspohja on konservatiivinen ja johtaa muun muassa ympäristön tuhoamiseen, tasa-arvon romuttumiseen ja takapajuistumiseen.

Pettymyksen ymmärtää, mutta on kohtuutonta arvostella hallituksen tekemisiä, koska edes hallitusohjelmaa ei ole olemassa. Toisaalta tässä vaiheessa oppositio muistuttaa pääministeri Jyrki Kataisen (kok.) hallitusta. Siellä on edustettuna puoluekenttä laidasta laitaan ilman yhteistä ideologiaa.

Ei ole syytä epäillä, etteikö Sipilä johtaisi hallitusneuvotteluja samalla määrätietoisuudella kuin tähän asti on nähty.

Johtajuutta, määrätietoisuutta ja luottamusta tulevan hallituksen työskentelyssä tarvitaankin. Suomelle täytyy löytää uusi selkeä suunta, eikä siinä työssä ole sijaa irtiotoille.

Samanlaista otetta tarvitaan koko yhteiskunnassa. Hallituksen edessä on vaikeita päätöksiä, joiden toteuttaminen ei onnistu, jos esimerkiksi etujärjestöt eivät ole muutoksessa mukana. Ahtaan etupiiriajattelun sijaan tarvitaan yhteiseen hiileen puhaltamista.

Päättämättömyyteen ei ole enää varaa, vaan talous on saatava nousuun. Sipilän mukaan tämä on tarkoitus toteuttaa niin, että jokainen suomalainen pysyy muutoksessa mukana.

Hallituksella on edessään vaikea tehtävä, johon sille pitää toivottaa mitä parhainta menestystä.

On selvää, että kritiikkiä ja arvostelua tulee, mutta niiden pitää perustua hallituksen tekemisiin eikä hallituspohjaan.