Ruokaturva ei ole myynnissä

Yhdysvallat ja Euroopan unioni neuvottelevat parhaillaan keskinäisestä vapaakauppasopimuksesta. Vaikka neuvottelut ovat vielä kesken, on mahdollista sopimusta arvosteltu ankarasti.

Kahden suuren markkina-alueen yhteensovittamiseen kohdistuu uhkakuvien lisäksi kuitenkin myös suuria odotuksia. Yhdysvaltojen isot markkinat ovat toipuneet vuoden 2008 romahduksesta, mutta Euroopassa talouskasvu juroo edelleen.

EU:n kannalta mahdollinen kaupan lisääntyminen Yhdysvaltojen kanssa olisi varsinkin nykyisessä taloustilanteessa enemmän kuin tarpeen.

Ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakan (kok.) mukaan vapaakauppasopimus toisikin talouteen piristysruiskeen. Tätä mahdollisuutta ei saa hänen mielestään nyt menettää. (MT 20.10.)

Mutta millaisen hinnan EU on valmis sopimuksesta maksamaan?

Pari viikkoa sitten 51 suomalaista yliopistotutkijaa ja professoria julkaisivat kannanottonsa meneillään oleviin kauppaneuvotteluihin. Heidän mielestään Yhdysvaltojen ja EU:n väliset neuvottelut ovat vaaralliset demokratian kannalta. Neuvottelujen lähtökohdat pitäisi määritellä uudelleen.

Kannanoton mukaan sopimusta ei voida perustella taloudellisilla hyödyillä, koska niiden laskeminen uskottavasti on mahdotonta. Uhkakuvat sen sijaan ovat todellisia.

Kannanoton allekirjoittaneet pelkäävät, että sopimus lisää EU:n paineita madaltaa ympäristönsuojelua, työntekijöiden oikeuksia ja kuluttajansuojaa.

Pahinta kuitenkin on investointisuojaan liittyvä välimiesmenettely.

Asiantuntijoiden mukaan välimiesmenettelyssä siirrettäisiin eduskunnalle ja viranomaisille kuuluvaa julkista valtaa pienelle kansainväliselle juristieliitille. Tämä joukko voisi määrätä esimerkiksi Suomen valtion korvaamaan yhdysvaltalaisille yrityksille lainsäädännön muutoksista aiheutuneet menetykset.

Demokratian uhkakuvien lisäksi neuvotteluihin liittyy myös paljon muita ongelmia. Jo ennakolta tiedettiin, että elintarvikkeiden kauppa nousee kokoaan merkittävämpään rooliin.

Alkuasetelmien mukaan Yhdysvallat ei suostu vapaakauppasopimuksen EU:n kanssa, jos sen vaatimuksia esimerkiksi hormonilihan ja geenimuuntelun osalta ei kuunnella. EU puolestaan on ilmoittanut, ettei hormonilihaa päästetä markkinoille eikä gm-kasvien hyväksyntää helpoteta.

Ministerineuvos Maurice House Yhdysvaltojen EU-edustustosta arvosteli maaliskuussa suorasukaisesti EU:n maatalouspolitiikkaa (MT 3.3.).

Housen mielestä EU torppaa kaiken, mikä kuuluu moderniin maatalouteen. EU elää menneisyydessä ja eurooppalainen maatalouden malli on kaatumassa omaan mahdottomuuteensa. Lisäksi ympäristöajattelu on tekopyhää snobbailua.

Maatalouden säätelyssä onkin isoja eroja. Jos EU ja Yhdysvallat pääsevät sopimukseen, merkitsee se MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan mielestä sitä, että EU:n pitää parantaa maatalouden kilpailukykyä. Nykyisen kaltaiseen kalliiseen ja byrokraattiseen järjestelmää ei kiristyvässä kilpailussa ole enää varaa.

Vapaakauppaneuvottelut on tarkoitus saada valmiiksi parin vuoden sisällä, koska Yhdysvalloissa on presidentin vaalit vuonna 2016. Vaalien jälkeen kestää aikansa ennen kuin neuvottelut saataisiin uudelleen käyntiin.

Vaikka näkemykset maataloustuotannosta ovat kaukana toisistaan, on todennäköistä, että kompromissi haluttaessa löytyy.

EU:n ja Suomen päättäjien pitää huolehtia siitä, ettei maataloutemme joudu mahdollisen sopimuksen maksumieheksi. Ruokaturvan menettäminen on liian kallis hinta.