EU-vaaleissa sisä- ja ulkopolitiikkaa

Euroopan parlamentin vaaleihin on aikaa ainoastaan puolitoista kuukautta. Puolueiden ehdokaslistat alkavat olla valmiit ja ensimmäiset vaaliohjelmatkin on esitelty äänestäjille.

Kansa ei vielä kohise kaduilla Euroopan tulevasta suunnasta. Kevään säät taitavat kiinnostaa enemmän.

Tuleviin vaaleihin sisältyy silti selvästi aiemmasta poikkeavaa jännitettä. Valtaansa lisänneeseen europarlamenttiin pyrkii lähes kaikista puolueista poliitikkojen kärkikaartin edustajia.

EU-tasolla vaaleissa ratkaistaan, kallistuuko päätöksenteon vaaka vasemmalle vai oikealle. Kisaa käydään myös siitä, rakennetaanko unionia yhä tiiviimmäksi valtioliitoksi vai onko edessä jopa asteittainen integraation purku.

Näistä vastakkaisista suunnista tullaan kiistelemään Suomenkin vaalikampanjoissa.

Ukrainan kriisi on tuonut uuden näkökulman myös Suomen EU-vaaleihin. EU:n ulkopolitiikka ja erityisesti EU:n Venäjä-suhteen kehittyminen heijastuu Suomeen kenties jäsenmaista eniten.

EU:n ulkosuhteisiin liittyy myös kauppasopimus USA:n kanssa. Neuvottelujen tulos voi heiluttaa unionin ruokamarkkinoita, ja mahdollisten halpa- ja ylijäämäerien vaikutukset Suomeen tunnetaan jo liiankin hyvin.

EU-vaaleissa on Suomesta ehdolla ainakin kaksi istuvan hallituksen jäsentä – kokoomusministerit Henna Virkkunen ja Alexander Stubb. Heistä jompi kumpi tai molemmat saattavat tosin vielä kiinnostua myös puolueensa avautuvasta puheenjohtajan paikasta.

Lähes kaikki nykyiset mepit hakevat vaaleissa jatkokautta. Kotimaan ministerit, puolueiden nykyiset ja entiset johtajat, EU-komissaari ja suositut kansanedustajat tulevat antamaan heille kovan vastuksen. Muitakin näkyviä ja tunnettuja persoonia on tarjolla.

Ehdokaslistoja katsoessa voi kai päätellä, että EU:n parlamentin merkitys ja arvostus on todella noussut aiemmista vaaleista. Vai onko kyse siitä, että kovan luokan ehdokkailla puolueet pyrkivät varmistamaan menestyksensä vaaleissa?

Useille ehdokkaista saattaisi olla tarjolla ministerin paikka vuoden 2015 eduskuntavaalien jälkeen. Moniko heistä aikoo jopa ehdokkaaksi kyseisiin vaaleihin?

Ainoat, jotka ovat tämän toistaiseksi kertoneet, ovat keskustan kokenut kaikkien vaalien ehdokas Paavo Väyrynen ja eduskunnan ikäpresidentti RKP:n Jörn Donner. Monen muun osalta vastaus selviää äänestäjille vasta vaalien jälkeen.

Myönteistä eurovaalien suhteen on, että lähes 20 vuoden jäsenyyden jälkeen vaaleissa korostuvat nimenomaan Eurooppa-aiheet. Silti myös kotimaan politiikka tuo huomattavan lisävärin näihinkin eurovaaleihin. Keskellä vaalihumua ratkotaan kahden suuren puolueen – SDP:n ja kokoomuksen – johtajakysymyksiä.

SDP:n puoluekokous ratkaisee toukokuun alussa, jatkaako Jutta Urpilainen puolueen puheenjohtajana vai vaihtuuko vetovastuu haastaja Antti Rinteelle. Rinne on vahvoilla, ja demareiden johtajavaihdos tietäisi muutoksia myös hallitukseen.

Kokoomukselle eurovaalit ovat viimeiset vaalit puheenjohtaja-pääministeri Jyrki Kataisen johdolla. Kataisella riittänee tarmoa taistella vielä yhdestä vaalivoitosta. Se myös tasoittaisi hänen tietään EU:n johtopaikoille.

SDP:n puheenjohtajavalinta ja kokoomuksen johtajakisa voivat viedä päähuomion puolueiden eurovaalikampanjoilta. Kotimaan politiikkaan rakentuva jännite voi silti myös nostaa eurovaalien äänestysaktiivisuutta.

Haluttiin tai ei, eurovaalitulos mittaa myös hallituksen luottamusta. Keskeisten ministerien vaihtoruletin keskellä se ei kestä enää kovin suurta heilutusta.