Lindtman luotsaa demareita takaisin tiukan talouden pariin

Sosialidemokraattien eduskuntaryhmää johtava Antti Lindtman siirsi puoluettaan alkuviikosta useamman piirun vastuullisemman talouspolitiikan suuntaan. Lindtmanin mukaan vaaleihin valmistautuva SDP etsii uusia keinoja työllisyyden ja talouskasvun käynnistämiseksi. Samalla hän kuitenkin myönsi talouden sopeutustoimien välttämättömyyden (HS 10.10).

Vaikka sosialidemokraateilla olisi pääministeripuolueena ollut mahdollista tehdä aivan samoja johtopäätöksiä jo nykyisenkin hallituksen aikana, Lindtmanin herääminen kannattaa huomata.

Pääministeri Sanna Marinin (sd.) aikana valtion on annettu velkaantua kovaa vauhtia. Koronan torjuminen ja sodan syttyminen Euroopassa ovat toki aiheuttaneet menotarpeita, joihin hallituksen on ollut pakko vastata.

Samalla on kuitenkin huomattava, että talouden tasapainosta huolehtiminen ja korkomenojen kasvusta varoittaminen on jäänyt puhtaasti keskustan ja valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) vastuulle. Marinia ja muita demareita asian esillä pitäminen ei ole kiinnostanut.

Päinvastoin SDP:n varapuheenjohtaja Matias Mäkynen on usein nostanut esiin uusvasemmistolaista talouspolitiikkaa, jossa velanhoito on muodikkaasti sysätty elvytyksen ja sosiaaliturvan taakse talouspolitiikan unholaan.

Vaikka aikanaan Marinille puheenjohtajavaalissa niukasti hävinneellä Lindtmanilla tuskin on halua horjuttaa poikkeuksellisen karismaattisen puheenjohtajan asemaa, hänen esilletulonsa aiheuttaa demareissa säpinää.

Se pakottaa Marinin valitsemaan puolensa puolueensa uusvasemmistolaisen linjan ja perinteisen valtionhoitajapuolueelle sopivan talouspolitiikan välillä. Tähän mennessä Marinin ei ole tarvinnut talouspolitiikalla käsiään liata. Nyt tämäkin hetki koittaa.

Pelkällä kannustinloukkujen purkamisella SDP ei työllisyystavoitteistaan taantuvan talouden oloissa selviä. Valtion ja kuntien on säästettävä, jotta muun muassa julkisen alan palkkaratkaisut voidaan jollain tavalla maksaa.

Sekä sosiaalietuuksiin kohdistuvat säästöt että työllistämisen esteiden purkaminen palkansaajien etuihin puuttumalla nousevat takuuvarmasti listalle, kun eduskuntavaalikampanja vuoden alussa käynnistyy.

Kokoomus ja perussuomalaiset hyökkäävät varmasti talouspoliittisin teemoin sekä sosialidemokraattien että suoraan Marinin kimppuun.

Sosialidemokraatit ovat tähän valmistautuneet. Demarit ottavat päävastuksekseen kokoomuksen, jonka puheenjohtaja Petteri Orpo on tähän mennessä nähdyissä talouspoliittisissa debateissa menestynyt vaisusti Marinin ja Saarikon rinnalla.

SDP:ssä uskotaan aidosti pääministeripuolueen pystyvän pitämään vaalien ykköspaikan. Jos näin todella kävisi, Marinin asema suomalaisessa politiikassa nousisi poikkeukselliseksi.

Kokoomus voisi silti lähteä valtiovarainministeripuolueeksi, mutta joutuisi erikoiseen seuraan. SDP halua todennäköisesti kilvenkantajakseen vasemmistoliiton, vihreät tai molemmat.

Jos kokoomus voittaa, vaaleissa todennäköistä kakkossijaa pitäviä demareita pyydettäisiin hallitukseen mukaan. Valtiovarainministerin salkku tuskin Marinia samalla tavalla kiinnostaa kuin Lindtmania. Ulkoministeriksi Marin voisi hyvinkin ryhtyä. Samoin Suomelle seuraavaksi avautuva EU-komissaarin paikka voisi demaripomolle kelvata.

Ulko- ja turvallisuuspolitiikan hoito on seuraavankin hallituksen aikana poikkeuksellisen tärkeää. Samaan aikaan jokaista kansalaista koskevat taloushaasteet ovat valtavia.

Ulkopolitiikassa puolueet ovat niin yksituumaisia, että vaalit eivät niihin ratkea.

Kansalaisten oman talouden asiat nousevat keväällä pääosaan.