Digitalisaatiossa pitää säilyttää järki päässä ja jalat maassa

Kuva: Timo Filpus

Tekoälyn nopea kehitys on viime aikoina nostanut keskusteluun monenlaisia tieteiselokuvista tuttuja uhkakuvia. Toistaiseksi suurempia ongelmia aiheuttaa tietoteknisten järjestelmien älyttömyys.

Viimeinen esimerkki löytyy ammattikorkeakouluista. Ne ovat työ- ja elinkeinoministeriön it-ongelmien takia jääneet ilman luvattuja EU-rahoja. Kyse ei ole mistään pikkuasiasta. ministeriön arvion mukaan 87 miljoonaa euroa EU:n alue- ja rakennepolitiikan rahoitusta seisoo tilittämättä eteenpäin. Ammattikorkeakoulujen rehtorineuvoston toiminnanjohtajan Ida Mielityisen mukaan tilanne haittaa jo Suomen alueellista kehittämistä ja yritysten toimintaa maakunnissa. (MT 3.5.).

Järjestelmäongelmien takia ammattikorkeakoulut ja myös muut hanketoimijat ovat joutuneet aloittamaan esihyväksyttyjä hankkeita omalla taloudellisella riskillä. Osalla korkeakouluista ei puolestaan ole mahdollista pitää kiinni hyvistä työntekijöistä, kun palkkarahat ovat saamatta. Vaarana on myös, että Suomen korkeakoulujen EU-rahat päätyvät muiden jäsenmaiden käytettäviksi. Näin voi käydä, jos maksatuspäätöksiä ei saada tehtyä tavoiteajassa.

Työ- ja elinkeinoministeriön aluekehitysjohtajan Johanna Oseniuksen mukaan maksatukset käynnistyvät kesäkuussa yksinkertaisimpien kustannusmallien osalta, mutta kaikki maksatukset toimivat vasta vuodenvaihteessa. Se on laiha lohtu, kun ongelmat ovat jatkuneet jo yli kaksi vuotta. Paperilla päätöksiä ei voida tehdä, koska laki vaatii niitä digitaalisessa muodossa. Surkuhupaisaa on, että pieleen mennyt digitalisaatiohanke estää Suomen innovaatiotavoitteiden toteutumista.

Ammattikorkeakoulujen tilanne ei ole mitenkään poikkeuksellinen. Helsingin palkanmaksuongelmat, terveydenhuollon toimimattomat tietojärjestelmät ja tietovuodot ovat vain jäävuoren huippu tietotekniikan mukanaan tuomista haasteista.

Toimiessaankin tietojärjestelmät ovat haavoittuvia niin käyttäjien tahattomille virheille, kuin tarkoituksellisille kyberhyökkäyksille. Kokonaan oma ongelmansa on digitalisaation aiheuttama syrjäytyminen. Iso osa etenkin iäkkäämmistä suomalaisia uhkaa jäädä uusien palvelujen ulottumattomiin.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä paljastunut epäily Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisen harjoittamasta urkinnasta (MT 3.5.) korostaa keskitettyjen tietojärjestelmien haavoittuvuutta. Hoidon toteuttamisen kannalta on kätevää, että kaikkien suomalaisten terveystiedot ovat löytyvät samasta järjestelmästä. Samalla se tarkoittaa, että ne ovat luvatta järjestelmään pääsevän tahon saatavilla.

Tekniikan kehitys on pääsääntöisesti myönteinen asia. Se koskee myös parjattuja tietojärjestelmiä. Tehokkuus kasvaa ja moni aikaisemmin vaivalloinen asia hoituu automatisoidusti. Verohallinto on hyvä esimerkki onnistuneesta digitalisaatiosta. Työ- ja elinkeinoministeriön ongelmat osoittavat kuitenkin, että pelkkien sähköisten järjestelmien varaan jättäytyminen pitää sisällään isoja riskejä. Varsinkin, jos digitaalisuus on ainoa lain sallima tapa hoitaa tiettyä asiaa.

Digitalisatiota tarjotaan julkisessa hallinnossa usein helpoksi säästökeinoksi. Useinkaan näin ei ole, vaan kustannukset ehtivät kasvaa paljon, ennen kuin uusien järjestelmien hyödyt realisoituvat.

Säätytalolla käytävissä hallitusneuvotteluissa hallinnon digitalisoitumista pohditaan omassa ryhmässään. Puheenjohtajana siinä toimi maataloushallinnossa pitkän uran tehnyt Risto Artjoki (kok.). Hallinnon kehittämisessä tarvitaan maalaisjärkeä. Palveluita pitää kehittää asiakkaiden, ei teknologian tai järjestelmätoimittajien ehdoilla. Digitalisaatio on tunnetusti hyvä renki, mutta huono isäntä.