Nyt on keskityttävä 141-neuvotteluihin

Keskiviikkona saatiin päätökseen Euroopan unionin yhteisen maatalouspolitiikan (cap) vuosi kestänyt uudistamisprosessi. Lopullisen muotonsa päätös sai jäsenmaiden maatalousministereiden, Euroopan parlamentin ja komission edustajien välisissä neuvotteluissa Luxemburgissa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) mielestä Suomen kannalta neuvottelutulos oli erinomainen, koska tuotantoon sidottujen tukien tasossa, epäsuotuisten alueiden määrittelyssä sekä viherryttämisessä otettiin huomioon Suomen pohjoiset olosuhteet.

Yksi merkittävimpiä muutoksia nykyiseen maatalouspolitiikkaan onkin tuotantoon sidottujen tukien osuuden kasvattaminen. Aikaisemmissa uudistuksissa tuotantoon sidottuja tukia on vähennetty.

Asenteiden ja mielipiteiden muutosten taustalla ovat koko maailmaan ravistaneet ruokakriisit. Niiden seurauksen oman ruuantuotannon merkityksen ymmärtäminen onkin lisääntynyt huomattavasti. Kriisien yhteydessä on huomattu, ettei halpaa ruokaa olekaan maailmanmarkkinoilla rajattomasti. Vielä muutama vuosi sitten harva poliittinen päättäjä Euroopassa puhui ruokaturvasta, saati vaati sen vahvistamista.

Asenteiden muutos näkyi myös siinä, että maatalouden viherryttämiseen tuli joustoja muun muassa siten, että metsäpinta-alan suhde maataloustuotantoon huomioidaan. Maatalouspolitiikan viherryttämisellä on monissa jäsenmaissa suuri vaikutus. Suomessa ympäristöasiat on huomioitu jo aiemmin. Monet asiantuntijat muualta Euroopasta ovat käyneet ottamassa oppia Suomen ympäristötukijärjestelmästä.

Vaikka neuvottelutulos onkin Suomen kannalta suhteellisen hyvä, kaikkia tavoitteita ei kuitenkaan saavutettu. Sika- ja siipikarjatuotanto jäivät kokonaan tuotantoon sidottujen tukien ulkopuolelle. Lisäksi sokerikiintiöistä luovutaan vuoden 2017 jälkeen. Myöskään maitokiintiö ei saanut jatkoa, eikä viljelijöiden neuvotteluasemaan elintarvikeketjussa tullut parannuksia. Lupauksista huolimatta viljelijöiden raskaaseen byrokratiaan ei ole tulossa helpotusta.

Nyt tehty maatalousuudistus oli ensimmäinen, joka tehtiin niin sanotulla yhteispäätösmenettelyllä jäsenvaltioiden, Euroopan komission ja Euroopan parlamentin kesken. MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan mielestä tuotantoon sidotun tuen kasvattaminen oli hyvin pitkälti juuri Euroopan parlamentin ansioita. Samaa mieltä on myös parlamentin maatalousvaliokunnan varajäsen Petri Sarvamaa (kok.).

Päätös yhteisestä maatalouspolitiikasta merkitsee sitä, että komission ja Suomen hallituksen väliset neuvottelut Etelä-Suomen kansallisten tukien jatkosta (artikla 141) voivat alkaa toden teolla. Vaikka neuvotteluja on toki käyty jo aiemmin, antaa cap-ratkaisu myös näille neuvotteluille pohjan.

Sika- ja siipikarjan jäätyä tuotantoon sidottujen tukien ulkopuolelle, ovat 141-artiklan mukaiset tuet elintärkeät eteläisen Suomen kotieläintiloille. Tilojen kannattavuus on heikentynyt jo pitkää, joten perusteet vakavien vaikeuksien tukien jatkamiselle ovat selkeät.

Yhteiseen maatalouspolitiikkaan liittyvät tuet ovat monitahoinen kokonaisuus, jossa 141-tuki on tärkeä osa. Koko Suomen maatalouden kannalta on tärkeää, että ministeri Koskinen onnistuu neuvotteluissa komission kanssa.

Maatalouden tuista puhuttaessa pitää muistaa, että maatalous osallistuu vahvasti säästötoimiin sekä kotimaassa että Euroopassa. Suomen saamat EU-tuet tulevat seuraavalla budjettikaudella vähentymään 50 miljoonaa euroa vuodessa. Hallitus on myös leikannut kansallisia tukirahoja reippaasti.