Kyläpoliisit takasin

Suomessa menossa oleva keskittämispolitiikka on vienyt maaseudulta lähes kaikki yhteiskunnan tarjoamat palvelut. Kehitykselle ei ole näkyvissä loppua, vaan palvelut ovat pakenemassa myös monista taajamista.

Keskittämisen yhteydessä päättäjät vakuuttavat, etteivät palvelut ja niiden saatavuus heikkene. Rakenneuudistukseksi kutsutun keskittämisen luvataan turvaavan palvelut. Todellisuus on kuitenkin toinen.

Kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen on yksi yhteiskunnan ydintehtävistä. Turvallisuuden pitäisikin olla kaikkien kansalaisten perusoikeus asuinpaikasta riippumatta.

Ei riitä, että asiat ovat keskimääräisesti hyvin. Tilastojen mukaan poliisi saapuu paikalle keskimäärin yhdeksässä minuutissa. Ensihoidon paikalle saapumisen tavoiteaika on kahdeksan minuuttia. Tieto keskimääräisestä ajasta ei auta yhtään tilanteessa, jossa apua voi joutua odottamaan tuntikausia.

Perjantaina julkaistussa blogissaan poliisiylijohtaja Mikko Paatero kirjoittaa olevansa erittäin huolestunut eriarvoisuuden kasvusta turvallisuusasioissa harvaan asuttujen alueiden ja suurten keskusten ihmisten välillä. Koska poliisin näkyvyys on kaukana keskuksista jatkossa yhä vähäisempää, pitää Paateron mielestä keksiä jotakin.

Paateron mukaan mallia voisi hakea ajasta, jolloin Suomessa oli kyläpoliiseja. Nämä ”reinikaiset” tunsivat alueen ilmiöt ja asukkaat. Kyläpoliisijärjestelmällä kyettäisiin hoitamaan myös kiireettömiä tehtäviä, jotka Paateron mukaan jäävät nykyisin kokonaan hoitamatta.

Paatero totesi MT:n haastattelussa jo runsas vuosi sitten, että yhteiskunnan kannalta kyläpoliisia parempaa järjestelmää ei ole olemassa. Paatero on oikeassa.