Syyriassa häviävät nyt aivan kaikki

Kansainvälinen turvallisuuspoliittinen ilmapiiri jäähtyy parhaillaan ikävällä tavalla. Yhdysvaltain, Britannian ja Ranskan ohjusiskut Syyrian hallinnon asemiin tehtiin tavalla, jolla Venäjän joukoille ei aiheutettu suoraa uhkaa. Silti kansainvälisen suurvaltakonfliktin vaara on lähempänä kuin vuosiin. Vielä ikävämmäksi asian tekee, ettei näköpiirissä ole minkäänlaista liennytystä.

Sinänsä lännen isku kemiallisten aseiden käytöstä epäillyn Syyrian presidentin Bashar al-Assadin kohteisiin oli symbolisesti onnistunut. Epäillyt asetehtaat tuhottiin, kukaan ei kuollut ja länsi antoi selvän signaalin, kuinka se suhtautuu kemiallisten aseiden käyttöön. Myös Suomi asettui tukemaan ohjusiskua.

Toisaalta moni kysyy, mitä sitten? Syyrian kansan kärsimyksiä isku ei lopettanut, eikä ehkä edes lieventänyt. Syyrian hallintoa tukeva Venäjä sai uuden syyn arvostella länttä YK:n peruskirjan vastaisista toimista.

Kuten tunnettua Venäjä kiistää lännen väitteet kemiallisten aseiden käytöstä Syyrian Dumaan puolitoista viikkoa sitten tehdyssä iskussa. Aivan samalla tavalla se on kiistänyt osallisuutensa Britannian Salisburyssa tapahtuneeseen entisen venäläisagentin myrkytysyritykseen.

Olemme tilanteessa, jossa presidentti Vladimir Putinin johtama arvaamaton Venäjä ja yhtä toimissaan yhtä arvaamaton ja epävakaa Yhdysvaltain presidentti Donald Trump haastavat keskenään riitaa ilman yhteistä faktapohjaa.

Syyrian tilanne on muutenkin sananmukaisesti räjähdysherkkä. Al-Assadia tukevat Venäjä ja Iran. Häntä vastustavat lännen lisäksi muun muassa Israel ja Turkki. Tilannetta edelleen hankaloittaa, että Turkki taistelee Irakin kurdeja vastaan, joita Yhdysvallat puolestaan tukee.

Lisäkierrettä asiaan tekee Turkin presidentin Recep Tayiip Erdoganin ja Venäjän lähentyminen. Vaikka maat taistelevat Syyriassa periaatteessa eri puolilla, Turkille pääasia lienee kurdien vahvistumisen ehkäiseminen. Venäjä sen sijaa tukee Syyrian hallintoa.

Turkki ja Venäjä ovat myös tähän asti pystyneet välttelemään joukkojensa keskinäistä konfliktia. Samalla tavalla länsi ja Venäjä välttivät keskinäisen yhteenoton.

Vielä.

Myös Suomelle ja muille Euroopan unionin jäsenmaille kansainvälisen tilanteen kiristyminen on harmillista. EU-maat ryhmittyivät laajasti Britannian tueksi Salisburyn myrkkyiskun jälkeen. Suomi oli mukana päättämässä myös tästä toimenpiteestä. Nyt lännen ohjusisku vain kiristi tilannetta.

Seuraavia askeleita suurvaltojen välisessä pelissä ei tiedä kukaan. Varmaa on, että niitä otetaan. Tähän asetelmaan Idän ja lännen välinen uusi kylmä sota ei jää.

Harvoja myönteisiä puolia on tähän asti ollut, että Syyrian seitsemän vuotta kestäneen ja valtavia humanitäärisiä menetyksiä aiheuttaneen sisällissodan osapuolten tukijat ovat halunneet välttää keskinäisiä konflikteja.

Lännen viikonloppuna tekemä ohjusisku oli niin varovainen, että se saattaa antaa toivoa myös tulevaisuuteen.

Harvalla osapuolella on Syyriassa mitään oleellista voitettavaa. Sen sijaan kaikilla on mahdollisuus hävitä.

Myös omilla kotirintamilla kansalaiset kysyvät, mitä hyötyä Yhdysvalloille, Britannialle tai vaikkapa Ranskalle on olla mukana Syyrian konfliktissa.

Venäjän johdolle tilanne on helpompi. Putinin asema ja hänen luomansa lännen vastainen ilmapiiri on niin vahva, ettei tavallinen venäläinen kyseenalaista valtionsa toimia yhtä helposti kuin lännessä.

Silti Venäjälläkään ei ole kiristyneessä ilmapiirissä mitään voitettavaa. Se on onnistunut pääsemään merkittäväksi osapuoleksi kansainvälisessä konfliktissa. Muuta saatavaa silläkään ei alueella ole. Tässä voi piillä myös ratkaisun ydin.