Suomi tarvitsee puolustajansa

Armeijasta vapautettujen osuus on kymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut. Vaikka puolustusvoimien kriisin ajan vahvuus on pienentynyt niistä ajoista, kun käytännössä joka mies tarvittiin riviin, kehitys on huolestuttava.

Viime vuonna terveydellisistä syistä armeijasta vapautettujen määrä on 17 prosenttia ikäluokasta. Vuonna 2005 vastaava määrä oli 8 prosenttia (MT 29.9.). Vaikka kehitys on jatkunut huonompaan suuntaan, viime vuosina rivistä eri syistä vapautettujen joukko ei kuitenkaan ole kasvanut samaa vauhtia kuin aiemmin.

Ongelmallisin tilanne on varmasti nuorten itsensä kannalta. Vajaa puolet vapautetuista kärsii mielenterveydellisistä ongelmista. Armeijan rinnalla tähän ilmiöön on myös muun yhteiskunnan syytä havahtua.

Jos yli viisi prosenttia ikäluokan miehistä ei mielenterveytensä puolesta kelpaa armeijaan, ennuste ei ole kovin hyvä myöskään työelämän suhteen. On äärimmäisen tärkeää, että puolustusvoimat, kunnat sekä työ- ja elinkeinoministeriö ovat aloittaneet yhteisen hankkeen syrjäytymisen estämiseksi.

Tätä kutsuntojen yhteydessä havaittavaa mahdollisuutta saada nuori raiteilleen ei ole varaa hukata. Myöhemmin yhtä järjestelmällistä tilaisuutta ei enää tule.

Kutsunnat läpäisevä ikäluokka riittää armeijan tarpeisiin hyvin. Nykyaikainen sodankäynti on sen verran kallista, ettei koko armeijan käyvää ikäluokkaa ole kunnolla mahdollisuus varustaa sodanajan tarpeisiin nytkään. Puolustusvoimille on myös eduksi, jos palvelukseen astuu aiempaa hyväkuntoisempi joukko, jonka motivaatio on kohdallaan.

Myös asepalveluksen imagolle tästä karsinnasta saattaa olla hyötyä. Kun aiemmin koko ikäluokka kituutti armeija-ajan läpi, nyt sen läpäiseminen on käytännössä puolittain vapaaehtoista. Armeija ei enää pidä riveissään kynsin hampain kaikkia niitä, jotka eivät kasarmeilla halua aikaansa käyttää.

Samaan aikaan armeijan koulutuksen taso on noussut. Siitä on tullut menneitä vuosikymmeniä mielekkäämpää. Varusmiehiä arvostetaan nykyisin myös yksilöinä. Myös kansainvälisen tilanteen kiristyminen Suomen rajoilla on korostanut koulutuksen ja yleensä koko armeijan tarkoitusta.

Vaikka miesten koko ikäluokan sitoutuminen maanpuolustukseen asepalveluksen osalta rapautuu, koko kansan osalta tilanne saattaa kääntyä päinvastaiseksi. Puolueiden nuorisojärjestöt suhtautuvat yllättävän myönteisesti kutsuntojen avaamiseen myös naisille.

Naisten yleiseen asevelvollisuuteen on vielä matkaa, mutta ajatukset maan turvallisuutta kohottavan kansalaispalvelun suuntaan vahvistuvat. Demarinuorten puheenjohtaja Mikkel Näkkäläjärvi ehdotti esimerkiksi kyberturvallisuutta koskevan osuuden sisällyttämistä osaksi toisen asteen koulutusta (MT 29.9).

Ajatus on hyvä. Vaikka varautuminen sodanaikaan on epämiellyttävää, se on tällä hetkellä valitettavasti välttämättömämpää kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten. Erilaiset informaatiohäirinnän keinot ovat totta jo nyt. On toiveajattelua, että ne lähitulevaisuudessa vähenisivät.

Puolustusvoimien kannalta on varmasti toivottavaa, että mahdollisimman moni asepalveluksesta motivoitunut ja maanpuolustuksesta kiinnostunut nainen olisi mukana kutsunnoissa. On omituista ja myös tasa-arvon vastaista jättää toinen puoli väestöstä kokonaan maanpuolustuksen ulkopuolelle.

Koko yhteiskunnan kannalta on tärkeää, että maa saa puolustajansa tarvittaessa käyttöönsä. Myös ajatukset ahvenanmaalaisten oman vastuun nostamisesta saaren puolustuksesta kannattaa käydä kiihkottomasti läpi. Sen verran turvaton Suomen lähiympäristö tällä hetkellä on.