Italialaiset tuotteet nyt kohun kohteena

Eläinten hyvinvointi nousi jälleen esille viikonloppuna, kun Brysselissä toimiva eläinsuojelujärjestö Eurogroup for Animals julkaisi raakaa kuvamateriaalia italialaiselta parmankinkkua tuottavalta sikatilalta (MT 16.9). Vaikka salaa kuvatun videon aitoudesta on vaikea saada täyttä varmuutta, sen todistusvoima on suuri.

Eläinten potkiminen ja lekalla lyöminen kauhistuttaa, mutta samalla se yllättää valitettavan vähän. Niin usein samanlaisia väitteitä on esitetty. Maaliskuussa sama järjestö julkaisi edellisen videon, jossa näkyi selvästi kuinka huonokuntoisista eläimistä italialaisia premium-luokan elintarvikkeita valmistetaan.

Viime vuoden lopulla italialaisten Parmesan- ja Grana Padano -juustojen valmistuksessa käytetystä maidontuotannosta esitettiin erittäin negatiivista videomateriaalia (Yle 25.11).

Italialaiselle elintarviketeollisuudelle kohu on ikävä. Maa on aina ollut ylpeä ruuastaan ja ruokaan liittyvästä kulttuurista. Eläinten hakkaaminen, korvista vetäminen ja muu huono kohtelu murentaa mainetta.

Hitaasti, mutta varmasti.

Vaikka väärinkäytöksiin syyllistyy vain osa toimijoista, ongelma on italialaisen ruokaketjun yhteinen. Herää kysymys, miksi arvostettuja alkuperäsertifikaatteja annetaan tuotteille, joihin kohdistuu vakava epäeettisyyden epäily. Italian maatalousministeriön, tuottajajärjestöjen, yritysten ja tilojen lisäksi asian pitäisi kiinnostaa Euroopan unionia.

Jos maataloutta muutenkin valvotaan yli kaiken kohtuuden, eikö tämänkaltaisten väärinkäytösten pitäisi nimenomaan olla regulaation kohteena ja sanktioiden alaisena?

Katseet kohdistuvat myös kuluttajiin Italiassa, Euroopassa ja myös Suomessa. Italialaiset eivät ole ainoita epäilyksenalaisia. Väärinkäytöksiä on löydetty myös muista maista. Asioiden julkistaminen on medialta ansiokasta työtä paitsi inhimilliseltä myös taloudelliselta kannalta. Epäilyt olisi myös kohdistettava tarkasti oikeisiin toimijoihin, jotta koko elintarvikealaa ei leimata.

Jos epäeettisesti eläimiä kohtelevaa tuotantoa saadaan pois markkinoilta, reilulla tavalla lihaa tuottavat tilat ja yritykset menestyvät paremmin.

Katse kohdistuu myös kauppaan ja maatalouden edunvalvojiin kaikissa EU-maissa. Kaupalta on kysyttävä, miksi se pitää valikoimissaan tuotteita, joihin liittyy vakava väärinkäytöksen mahdollisuus? Näitä tuotteita on myynnissä myös Suomessa.

On oikeastaan outoa, ettei kauppa itse ole ollut aktiivinen selvittämään tuontituotteidensa eettistä alkuperää. Niin karmivaa videomateriaali on ollut.

EU:n maatalouspolitiikasta päätettäessä sian saparoiden puuttuminen, broilerien nokkien typistäminen ja antibioottien käytön vähentäminen ovat tuttuja aiheita. Niiden ohella EU voisi ottaa listalleen aivan perinteisen eläintensuojelun.

Jos väärinkäytöksistä voitaisiin unionin tasolla säätää kovempia sanktioita ja ulottaa vastuu hankinnoista myös kaupalle, tilanne saattaisi korjaantua olennaisesti.

Eläinten kohtelu on Suomessakin ollut aika ajoin uutisoinnin kohteena. Epäkohtiin on kuitenkin puututtu ja tuotantoeläinten olot ovat eurooppalaisittain hyvällä tasolla. Tämä on yksi syy, jonka vuoksi suomalaiset kuluttajat suhtautuvat kotimaiseen ruokaan huomattavan suopeasti.

Kauppa voisi tässäkin suhteessa tehdä ruokaketjun vahvana toimijana tehtävänsä ja puuttua tuontiruokaan liittyviin epäkohtiin. Tuotantoeläimiä on kohdeltava kunnolla, missä ikinä niitä tuotetaankaan.

Etelä-Amerikan broileri- ja naudanlihakohut ovat tuttuja viime viikoilta. Samanlaiset epäkohdat on karsittava Euroopan unionista. Vastuu tästä on paitsi jäsenmailla myös kaupalla, tuottajilla ja kuluttajilla.