Liha-alalle tarvitaansuuria muutoksia

Kesän markkinasesonki ei taaskaan tuonut helpotusta suomalaisen liha-alan vaikeuksiin.

Suuret suomalaiset lihatalot Atria ja HK Ruokatalo tekevät tappiota. Lihaa tuottavilla maatiloilla pitkään jatkuneet talousvaikeudet ovat muuttuneet akuutiksi kriisiksi.

Jokainen alaa tunteva ymmärtää, ettei meno voi enää jatkua nykyisellään. Pako tuotannosta on lihatiloilla jo alkanut. Mikäli tuotantoa ei saada pikaisesti kannattavaksi, voi edessä olla kotimaisen lihantuotannon pysyvä hiipuminen.

Liha-alan ongelmien perussyyt löytyvät sekä EU:n että kotimaan markkinoiden valuvioista.

EU-markkinat puskevat Suomeen jatkuvasti polkuhintaisia ylijäämäeriä, jotka pienillä markkinoilla pilaavat lihan normaaliehtoisen kaupankäynnin lähes kokonaan. Tuorein esimerkki oli viimekeväinen Saksan sikatilojen dioksiinikriisi, joka – päinvastoin kuin odotettiin – romahdutti hinnan myös Suomessa.

Kotimarkkinoiden valuvika liittyy siihen, että keskittynyt vähittäiskauppa saa nopeasti siirrettyä ulkomaan lihaerien dumppaushinnat myös kotimaiseen tuotantoon. Tuottajien pääosin omistamat lihatalot sekä niiden omistajaohjauksesta vastaavat osuuskunnat ovat ilmiön edessä voimattomia.

MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Aarno Puttonen patisti jo keväällä Atrian ja HK:n omistajaosuuskuntia yhteistyöhön lihamarkkinoiden tervehdyttämiseksi. Hän esitti osuuskuntien fuusiota tai jopa uuden hankintaosuuskunnan perustamista.

Osuuskuntien yhdistäminen sai Maaseudun Tulevaisuuden teettämässä kyselyssä tuottajien selvän tuen. Myös suurten lihatalojen yhdistäminen on vilahdellut säännöllisesti keskustelussa.

Tuottajaosuuskuntien johdossa fuusioista ei innostuta. Atriaa omistavan Itikka-osuuskunnan sekä HK:n pääomistajan LSO-osuuskunnan hallintoneuvostojen puheenjohtajat – Martti Selin ja Tiina Teperi-Saari – tyytyivät luettelemaan MT:n haastattelussa (MT 20.7.) lähinnä toiveita lihamarkkinoille.

Selin ja Teperi-Saari ovat tuottajia itsekin. He tietävät – samoin kuin osuuskuntien ja lihatalojen muu luottamusjohto – että nykyinen tie on kuljettu loppuun.

Tuottajat kentällä näkevät, ettei nykyinen malli tuo ratkaisua ongelmiin. ”Viimeinen niitti”, kuten MTK:n Puttonen totesi (MT 1.8.), oli Atrian toimitusjohtaja Juha Gröhnin ennuste, jonka mukaan lihatalo voi joutua edelleen alentamaan lihan tuottajahintaa.

Liha-alalle tarvitaan nyt suuria muutoksia. Valmiudet omistus- ja yritysjärjestelyihin kasvavat päivä päivältä. Ratkaisuihin ajaa se tosiasia, että nykyistä huonompaan tuskin voidaan enää päätyä.

Tämä tosiasia täytyy nyt vakavasti huomata myös omistajaosuuskuntien johdossa. Saman pöydän ääreen on korkea aika saada sellainen porukka, joka voi avoimesti pohtia nykyrakenteen heikkouksia, ja etsiä niihin ennakkoluulottomia ratkaisuja.

Suomalaista alkutuotantoa on suurten lihatalojen vaatimuksesta ajettu jatkuvasti tiukempaan ketjuohjaukseen. Monet lihatilat ovat sen seurauksena muuttuneet lihatalojen torppareiksi, joiden tuotanto-, investointi- ja rahoituspäätökset juontuvat pörssiyrityksen sanelemasta tarpeesta.

Tiukan ohjauksen vastineeksi tuottajien olisi oikeutettua odottaa taloudellisesti siedettävää asemaa lihan tuotantoketjussa. Tätä lihatalot eivät ole kuitenkaan kyenneet tarjoamaan.

Ruokakaupan tuloksen perusteella suomalaisen alkutuotannon turvaaminen ei ole kiinni kuluttajasta. Tuottajien tehtävä onkin hakea itselleen ja yrityksilleen markkinoilla asema, joka turvaa rahan riittävyyden myös ketjun alkupäähän.

Ymmärrys järjestelyjen välttämättömyydestä kasvaa nyt nopeasti. Aika niihin on käymässä vähiin.