Yhä isompi osuus metsätiloista jäämässä perikuntien haltuun − sukupolvenvaihdosten määrän romahdus pitää ottaa vakavasti

Matti Äijö ja Aku Äijö (vas.) ovat suunnitelleet metsätilan sukupolvenvaihdosta huolella. Kuva: Rami Marjamäki

Suomessa on tunnetusti yli 600 000 yksityistä metsänomistajaa. Metsätilojen uusien omistajien määrä on viime vuosina kuitenkin romahtanut.

MT:n Metsäkeskukselta pyytämien tietojen mukaan uusille metsänomistajille tehtyjen lainhuutojen määrä on vähentynyt rajusti. Kymmenen vuotta sitten uusia metsänomistajia tuli lähes 10 000 kappaletta joka vuosi. 2020-luvulla tahti on hiipunut selvästi. Vuosina 2021 ja 2022 jäätiin reiluun 6 000 henkilöön (MT 29.12.).

Metsätilarakenteen asiantuntija Esa Lappalainen metsäkeskuksesta arvioi pudotuksen johtuvan osaltaan koronavuosien viivästyksistä ja perintöverotukseen liittyvästä epävarmuudesta.

Hallitusohjelman mukaan perintöveron muuttamista luovutusvoittoveroksi selvitetään. Käytännössä mitään lainvalmistelua asiassa ei kuitenkaan ole aloitettu. Isot muutokset perintöveroon eivät nykyisessä valtiontalouden tilanteessa vaikuta realistisilta.

Perintö- ja lahjaverotus ovat vaalikentillä suosittuja puheenaiheita. Siksi niihin liittyvät huojennukset ovat olleet lähes jokaisen hallituksen pöydällä. Matti Vanhasen (kesk.) toisen hallituksen piti aikoinaan poistaa perintövero maa- ja metsätilojen sukupolvenvaihdoksilta kokonaan. Hanke kuitenkin kaatui.

Juha Sipilän (kesk.) hallituksen aikana toteutettiin niin sanottu metsälahjavähennys, jonka vaikutus on kuitenkin jäänyt pieneksi. Suurta osaa metsänomistajista se ei koske ollenkaan.

Nykyinen Petteri Orpon (kok.) hallitus korottaa metsävähennystä, mikä osaltaan kannustaa sukupolvenvaihdoksiin. Korotuksen toimeenpano lykättiin kuitenkin hallituskauden loppupuolelle, mikä on omiaan lisäämään epävarmuutta sukupolvenvaihdoksen suunnittelussa.

Sukupolvenvaihdosta on helppo lykätä. Seurauksena on kuitenkin metsänomistajien keskimääräinen ikääntyminen ja kuolinpesien lisääntyvä omistus.

Lappalainen muistuttaa, että hyvin usein suunniteltu sukupolvenvaihdos on verotuksellisesti edullisempi kuin periminen. Lahjaveron voi välttää kokonaan maksamalla tilasta vähintään 75 prosenttia kauppahinnasta. Hyvissä ajoin toteutettu sukupolvenvaihdos myös ehkäisee perinnönjaossa mahdollisesti syntyviä riitatilanteita.

Maatiloihin liittyviä sukupolvenvaihdoksia koskevat puhtaita metsätiloja edullisemmat ehdot. Niitäkään ei tehdä liiaksi.

Usein sukupolvenvaihdoksia estävät taloudellisten syiden lisäksi pelko omaisuuteen liittyvästä vaivasta ja byrokratiasta. Näihin asioihin on kuitenkin mahdollista saada apua.

Monelle metsänomistus on avannut elämään kokonaan uuden ulottuvuuden. Metsänomistusta ei koskaan voi ajatella pelkästään rahallisten sijoitustuottojen kautta.

Uusien lukujen pitäisi havahduttaa päättäjät. Sukupolvenvaihdosten määrän romahtaminen on käsillä oleva tosiasia, mikä vaatii ratkaisua.

Metsille tarvitaan aktiivisia omistajia, jotta niiden kasvusta voidaan huolehtia. Riitaisat perikunnat eivät ole otollisia omistajia myöskään metsien vapaaehtoiselle suojelun kannalta.

Veroratkaisuissa tärkeintä on ennustettavuus. Jatkuva veromuutosten odottelu voi viedä innon niin luopujilta kuin jatkajiltakin.

Tärkeintä on kuitenkin, että metsää omistavissa perheissä asia otetaan puheeksi ja käydään läpi niin mahdollisten jatkajien kuin luopujienkin toiveet. Kun yhteinen näkemys löydetään, ratkeavat myös käytännön asiat.