Uusien metsänomistajien määrä on romahtanut viime vuosina – sukupolvenvaihdosta on helppo lykätä, ja sitten se onkin liian myöhäistä

Metsätiloilla sukupolvenvaihdosten suunnittelua lykätään usein, koska selkeitä kannustimia omistusjärjestelyihin ei ole.  Kuva: Rami Marjamäki

Vaikka Suomessa tilastoidaan lähes kaikenlaiset asiat, maa- ja metsätilojen vuotuisten sukupolvenvaihdosten tarkkaa määrää ei tiedä kukaan.

Metsäkeskuksella on kuitenkin tilastotietoa uusista metsänomistajista, joilla omistajavaihdokseen liittyvä lainhuuto on tehty ensimmäisen kerran kyseiselle henkilölle. MT pyysi nämä luvut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden ajalta. Tilasto on karua luettavaa lähivuosien osalta.

Kymmenen vuotta sitten uusia metsänomistajia tuli lähes 10 000 kappaletta joka vuosi. 2020-luvulla tahti on hiipunut selvästi. Vuosina 2021 ja 2022 jäätiin reiluun 6 000 henkilöön.

”Sukupolvenvaihdoksia ei tehdä riittävästi”, sanoo metsätilarakenteen asiantuntija Esa Lappalainen metsäkeskuksesta. Samaa huolta kannetaan maatalouden puolella.

Lappalainen veikkaa, että hiipumisen isoja selittäjiä ovat korona ja sen aiheuttamat tapaamisrajoitukset etenkin vanhemmalla väellä. Tänä vuonna hallitusohjelma jätti kysymysmerkeiksi perintöveron ja metsävähennyksen uudistukset, mikä on myös voinut aiheuttaa epävarmuutta. Kuitenkaan perintöveroon ei tiettävästi ole vireillä konkreettisia muutoksia (MT Metsä 1.11.).

Yleiset syyt omistusjärjestelyjen viivästymiseen ovat inhimillisiä.

”Sukupolvenvaihdos koetaan vaikeaksi asiaksi, ja sitä on helppo lykätä. Valitettavasti asia käy sitä vaikeammaksi, mitä myöhäisemmäksi se menee. Lopulta päädytään siihen, että luopuva henkilö on oikeustoimikelvoton tai kuollut. Siinä kohtaa ovat vaihtoehdot vähissä.”

Lappalainen muistuttaa, että suurten ikäluokkien ikääntymisen myötä asia koskee paljon useampia ihmisiä kuin aikaisemmin.

Hän listaa useita syitä, miksi metsänomistus on tavoiteltava asia.

”Metsä on vakaa sijoitus. Monilla nykyihmisillä on paljon kaikenlaista omaisuutta ja sijoituksia. Kannattaa sijoittaa siihen, että ostaa vanhemman tai isovanhemman metsää vähän yli 75 prosentin hintaan. Siten voi välttää lahjaveron.”

Monesti tilat ovat niin kalliita, että kauppahintaa päädytään maksamaan sen verran, mitä myyjä tarvitsee. Tilan arvon ja kauppahinnan erotuksesta maksetaan lahjavero.

Lappalainen muistuttaa, että hyvin usein suunniteltu sukupolvenvaihdos on verotuksellisesti edullisempi kuin periminen. ”Aktiivisessa sukupolvenvaihdoksessa metsä säilyy suvun omistuksessa ja vastaanottaja on usein sitoutuneempi kuin perinnön tapauksessa. On myös tärkeää, että seuraavalla sukupolvella säilyy sopu.”

Metsätilan omistajan ei tarvitse välttämättä tehdä tilan töitä itse. ”Elämä on muuttunut siitä, mitä se oli ennen. Metsän ei tarvitse olla työmaa ja riippakivi, jos siitä ei halua itselleen työmaata. Metsässä tarvittavat työt voi ostaa palveluina.”

Lappalainen uskoo, että metsätalouteen keskittyvät isojen tilojen omistajat osaavat varsin hyvin valmistella omistusjärjestelyjä.

Ison tilan jatkaminen voi silti olla nuorelle jatkajalle vaikeampi päätös kuin sellaisen tilan, jota voi hoitaa huolettomammin sivutoimena. ”Se tarkoittaa elämänmuutosta.”

Usein isoilla tiloilla on vähintään jonkin verran maanviljelyä, Lappalainen toteaa. ”Sukupolvenvaihdos menee silloin osana maatalouden sukupolvenvaihdosta, ja siinä on aivan erilaiset säännöt.”

Maatilan kriteerit täyttävän tilan sukupolvenvaihdos on myös verotuksellisesti paljon edullisempaa kuin puhtaan metsätilan omistajanvaihdos.

Maatiloilla omistajanvaihdokseen kannustaa moni tekijä. ”Myel-eläkevakuutus kannustaa siirtymään ajoissa eläkkeelle, samoin nuoren viljelijän tuki. Metsäpuolella tällaisia määräaikoja ei ole.”