Vapautta kaivataan

Saako omalle maalle rakentaa? Monen mielestä pitäisi saada.

Tosiasia kuitenkin on, että rakentamisen sääntely on viime vuosina kiristynyt tuntuvasti.

Aiemmin uskottiin, että rakentaja kykenee itse määrittämään parhaan paikan rakennukselleen. Nyt vallalla on käsitys, että vastuullisella virkamiehellä on tästäkin parempaa tietoa.

Erityiseen pannaan näyttää päätyneen rakentaminen haja-asutusalueilla. Maakuntatason ohjeistuksella jotkut maaseutukunnat on jo asetettu käytännössä rakennuskieltoon.

Toivottavasti kyse on ohimenevästä ilmiöstä, tarpeettomasta muotioikusta. Ainakin kansa tuntuu kaipaavan vapautta maalla rakentamiseen.

MT:n teettämän kyselyn mukaan yli puolet suomalaisista pitää rakentamisen säätelyä maaseudulla liian tiukkana (MT 6.7.). Maalla asuvat ovat vahvimmin tätä mieltä, mutta myös kaupungeissa asuvista lähes puolet höllentäisi säätelyä.

Kyse on tietysti mielipiteistä ja tuntemuksista. Jotain kai silti kertonee se, että vain joka seitsemäs kantansa ilmaisseista pitää maaseudun rakennusmääräyksiä liian löysinä.

Kansalaisten asenne maalla rakentamiseen poikkeaa kovin päättäjien ja virkamiesten nykylinjasta. Yhteisiä pelisääntöjä toki tarvitaan, mutta ristiriita niiden laadusta taitaa vähitellen käydä kestämättömäksi.

Onkohan maaseudulle rakentaminen sittenkään niin vaarallista? Voisiko vapaampi linja tukea seutukuntien elinvoimaisuutta ja ruokkia jopa uusia innovaatioita?

Elävän maaseudun kuuluisi olla edes hivenen villi ja vapaa. Kaikkea ei pidä kahlita samaan kaavaan eikä vapautta kuohita olemattomiin.

Kansa tuntuu tietävän. Ymmärtävätkö päättäjät?