Siltarumpuja on monen kokoisia

Liikenneväylien kunnosta ja korjaustarpeesta on pidetty ääntä vuosia. Korjausvelka on tällä hetkellä noin 2,5 miljardia euroa, ja se kasvaa sata miljoonaa euroa vuodessa.

Ongelma on kyllä päättäjienkin keskuudessa tunnustettu, mutta rahaa korjauksiin on tullut nihkeästi. Perustienpidon rahoitus on korotusten sijaan pienentynyt.

Vasta nykyinen, pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus päätti hidastaa liikenneväylien rapautumista niin sanotulla korjausvelkapaketilla. Hallituksen korjausvelkapaketti on yhteensä 600 miljoonaa euroa. Se riittää vain pysäyttämään korjausvelan kasvun.

Vuodesta 2004 lähtien eli neljän viimeisen hallituskauden aikana perusväylänpitoon on käytetty rahaa runsaan kymmenen vuoden aikana noin 15 miljardia euroa ja uusia väyliä on rakennettu kahdeksalla miljardilla eurolla.

Puheet siitä, että pääkaupunkiseutua kohdeltaisiin epäoikeudenmukaisesti valtion rahoja jaettaessa, eivät pidä paikkaansa ainakaan väylähankkeissa. Uudet liikennehankkeet ovat keskittyneet pääkaupunkiseudulle ja Etelä-Suomeen. Vähiten rahaa uusiin väylähankkeisiin on riittänyt Itä-Suomeen. (MT 9.10.)

Valtio on investoinut uusiin pääkaupunkiseudun ja Etelä-Suomen väylähankkeisiin yhteensä 4,5 miljardia euroa. Rahaa on osoitettu muun muassa Kehäradan rakentamiseen, Raidejokeriin ja Länsimetroon. Itä-Suomeen on riittänyt samaan aikaan alle 500 miljoonaa euroa.

Menneinä vuosina teiden kunnosta ja tiemäärärahoista huolestuneita maakuntien kansaedustajia kutsuttiin halveksuvasti siltarumpupoliitikoiksi. Valtion viime vuosien uudet väylähankkeet osoittavat, että osataan sitä siltarumpupolitiikkaa tehdä menestyksekkäästi myös pääkaupunkiseudulla.

Pääkaupunkiseudun siltarummut ovat lisäksi suurempia ja kalliimpia kuin muualla Suomessa.

Uusia väyliä toki tarvitaan, mutta liikennetekniikan professori Jorma Mäntysen mielestä ehdottomasti parhaaseen hyötysuhteeseen elinkeinoelämän kannalta päästäisiin korjausvelkaa purkamalla. Vaikka väestö keskittyy kaupunkeihin, Mäntynen muistuttaa, että elinkeinoelämä käyttää koko Suomen väyläverkkoa. (MT 11.10.)

Uusien ratahankkeiden sijaan olisi Mäntysen mielestä taloudellisempaa investoida olemassa olevan rataverkon parantamiseen.

Sen sijaan, että väestöä keskitetään uusien ja rakenteilla olevien ratojen varsille, voitaisiin muuttoliikettä Mäntysen mukaan ohjata tasaisemmin varsinkin pääradan varrella sijaitseviin keskuksiin. Junaliikenteen nopeuttaminen mahdollistaisi laajemmat työssäkäyntialueet.

On hyvä asia, että valtiovalta panostaa väylien kunnostamiseen aikaisempaa enemmän. Lisärahat menevät kuitenkin valtaosin valtion omistamien väylien kunnostamiseen.

Vaikka yksityisteiden kunnostamisen osoitettuja määrärahojakin nykyisen hallituksen toimesta korotettiin, riittää yli 350 000 yksityistiekilometrin kunnostamiseen valtiolta vain 13 miljoonaa euroa vuosittain. Ruotsissa yksityisteiden valtionrahoitus on noin kymmenkertainen.

Tieyhdistyksen mukaan yksityisteillä on esimerkiksi noin 20 000 siltaa, joista tuhannet kaipaavat pikaista uusimista. Yhden sillan korjaaminen saattaa maksaa jopa yli miljoona euroa. Nykyisellä valtion yksityisteille osoittamalla rahoitustasolla yksityisteiden osakkaat joutuvat kohtuuttomien kustannusten maksajiksi.

Jos koko yhteiskunnan kannalta elintärkeiden yksityisteiden halutaan olevan liikennöitävässä kunnossa myös tulevaisuudessa, ei riitä, että tehdään pelkästään siltarumpupolitiikkaa. Tulevaisuudessa tarvitaan huomattavasti paljon nykyistä enemmän konkreettisia sillanrakentajia.