Kun koulussa ammutaan, koko Suomi saa osuman
Vantaalla tapahtui tiistaina sellaista, jonka ei pitäisi olla mitenkään mahdollista. 12-vuotias lapsi ampui koulutoverinsa ja haavoitti vakavasti kahta muuta. Yhteinen suru ja ahdistus vyöryi Suomen kouluihin, vanhempien työpaikoille ja isovanhempien ajatuksiin. Mitä on tehtävissä, jotta näiltä tapauksilta vältyttäisiin?
Kouluampumiset eivät valitettavasti ole Suomessakaan uusi ilmiö, vaikka edellisistä on kulunut jo aikaa. Valitettavasti samanlaisia tapauksia on sattunut muuallakin. Kuva: Stiina HoviKouluampumiset eivät valitettavasti ole Suomessakaan uusi ilmiö, vaikka edellisistä on kulunut jo aikaa. Valitettavasti samanlaisia tapauksia on sattunut muuallakin.
Nuorten väkivalta on myös raaistunut ja jopa Suomessa isojen kaupunkien kaduilla koetaan turvattomuutta jengien edessä.
Veitsiä ja muita aseita käyttävät yhä nuoremmat. Ruotsin varoittava esimerkki on tuttu myös meillä.
Silti Vantaan ampumistapaus on poikkeus. Tekijä ja uhrit ovat hyvin nuoria. He tunsivat toisensa ja luokkayhteisössä tapahtunut teko järkyttää jokaista suomalaista.
Kouluja on kuitenkin pidetty Suomessa paikkoina, joissa kaikilla lapsilla pitäisi olla turvallista olla. Nyt tämä perusturvallisuus on järkkynyt.
Mitä on tapahtunut, jotta 12-vuotias lapsi hankkii ampuma-aseen ja käyttää sitä koulussa omia koulutovereitaan vastaan?
Tähän kysymykseen viranomaisten on nyt jaksettava paneutua perinpohjaisesti. Se on tärkeää sekä uhrien että tekijän sekä heidän omaistensa kannalta.
Se on tärkeää myös suomalaisen yhteiskunnan kannalta. Mikä tapahtumissa on yksittäistä? Mikä puolestaan koskee koko koululaitosta ja meitä kaikkia?
Johtopäätösten aika ei ole vielä. Viranomaisille on annettava aikaa tehdä työnsä hyvin.
On kuitenkin hyvä, että pääministeri Petteri Orpon (kok.) hallitus on jo nyt ottanut tämän asian omakseen. Tästä tapahtumasta on varmasti opiksi otettavaa.
Kun tapahtumien syyt ovat aikanaan selvillä, viranomaisille on taattava resurssit toimia niin, että vastaavanlaisilta tapauksilta tulevaisuudessa vältyttäisiin.
Helppoa se ei ole, mutta tähän on kuitenkin pyrittävä.
Tiistain murheelliset tapahtumat kuitenkin nostavat taas esiin myös ne ongelmat, joita suomalaisessa koulujärjestelmässä on havaittu jo paljon aiemmin.
Nuorten henkinen pahoinvointi, työrauhaongelmat ja kiusaaminen ovat jo pitkään olleet ongelmia, joihin monissa kouluissa ei ole pystytty vastaamaan.
Opetusministeri Anna-Maja Henrikssonilta (r.) ja erityisesti Opetushallituksen johdolta tivataan varmasti ajatuksia Vantaan tapahtumien osalta, mutta samalla olisi jaksettava puurtaa myös muiden suomalaista koulua vaivaavien ongelmien ratkaisemiseksi.
Myös valtiovarainministeri Riikka Purran (ps.) ajamien säästöjen kohdentamisen osalta lasten ja nuorten perustarpeiden turvaaminen olisi vielä kerran jaksettava nostaa turvattavien asioiden joukkoon.
Helppoa ei tämäkään ole. Useat hallituksen ajamat säästöt ovat välttämättömiä valtion talouden tasapainottamiseksi.
Silti niiden kohdentumista erityisesti vähävaraisiin lapsiperheisiin olisi vältettävä. Erityisesti hyvätuloisten suojeleminen veronkorotuksilta näyttää päivä päivältä kyseenalaisemmalta nykyisessä talouden ahdingossa.
Vaikka kouluihin palattiin Vantaallakin lippujen ollessa puolitangossa, opiskelu ja tulevaisuuteen valmistautuminen suomalaisissa luokkahuoneissa jatkuu.
Kouluampumisen jättämä jälki säilyy kansalaisten mielissä pitkään. Vastuu perusturvallisuuden parantamisesta on muillakin kuin opettajilla, vanhemmilla ja viranomaisilla.
Kun yhdessä koulussa ammutaan, koko Suomi saa osuman.
Koulun, lasten ja nuorten ongelmat on otettava todesta. Se vaatii sekä verovaroja että asennetta, meiltä jokaiselta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
