Venäjää ei saa päästää piiloon Gazan kriisin taakse
Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) on ansiokkaasti muistuttanut Venäjän hyökkäyssodasta ja sopimusrikkomuksista sekä kotimaisessa että ulkomaisessa mediassa. Samalla Valtonen osoittaa ministeriön väelle, kuka toimintaa johtaa. Yhteydenpitoon Venäjän kanssa ei ole syytä kiirehtiä.20.10.202307:30
Vaikka maailman median uutiskärjet osoittavat nyt Gazan alueen sekasortoon, kotimaan ulkopolitiikan huomio on syytä pitää edelleen Venäjän toimissa.
Itänaapurimme suuntaa iskujaan siviilikohteisiin ja Ukrainan infrastruktuuriin samalla tavalla kuin terroristijärjestö Hamas ja Israel.
Tämä jää nyt ainakin hetkeksi syrjään eurooppalaisessa uutisvälityksessä. Suomen ulkopoliittisen johdon kuitenkin on tehtävä kaikkensa, jotta Venäjä ei pääse piiloutumaan uusien kriisipesäkkeiden taakse.
Samalla kun Suomenlahden kaasuputken ja tietoliikennekaapelin syiden selvittämistä jatketaan, Suomen on syytä varautua poliittiseen painostukseen ja muuhun kiusantekoon.
Ruotsin kokema tietoliikennekaapelin rikkoutuminen on ikävä enne tilanteen kiristymisestä Itämerellä.
Ulkoministeri Elina Valtonen (kok.) on viime viikkoina esiintynyt linjakkaasti sekä kotimaisessa että kansainvälisessä mediassa.
Valtonen lupasi muistuttaa kaikilla vierailuillaan siitä, että Ukraina käy parhaillaan puolustustaistelua itsensä lisäksi myös muiden läntisten maiden puolesta (IL 18.10).
Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin vähättelyn kohteeksi joutunut Valtonen myös kehotti napakasti Lavrovia myötävaikuttamaan siihen, että Venäjä lopettaisi hyökkäyssotansa Ukrainassa ja palaisi noudattamaan kansainvälisiä lakeja (IL 18.10).
Valtosen osoitti samalla ulkoministeriön väelle, kuka toimintaa Merikasarmilla johtaa. Neuvottelujen aika ei ole nyt, eikä tuleviin tilanteisiin ole syytä hätäisesti kiirehtiä.
Neuvottelukosketuksen saaminen Venäjään tuskin sen nykyhallinnon aikana onnistuu. Epäluulon aika kestää joka tapauksessa vuosia, todennäköisesti vuosikymmeniä.
Samanlaista linjakkuutta on syytä odottaa myös suomalaisilta yrityksiltä, järjestöiltä ja vaikkapa urheilun lajiliitoilta.
Venäjä etsii nyt ystäviä muun muassa Kiinasta, Pohjois-Koreasta ja Iranista. Samalla se itse ajaa itseään nurkkaan, josta sen on itse joskus myös osattava ulos.
Pariisin olympialaisiin ensi vuonna Venäjää ei kaivata. Osa kansainvälisistä lajiliitoista olisi valmis antamaan tunnuksettomille urheilijoille mahdillisuuden osallista kisoihin, osa ei.
Suomen olympiakomitea yhdessä pohjoismaiden komiteoiden kanssa on tätä vastustanut.
Lopputulosta ei tiedä vielä kukaan, mutta olennaista on nostaa asia jatkuvasti kansainvälisessä julkisuudessa esille.
Helpoksi osallistumista ei venäläisille kannata tehdä, niin vahvasti maan urheilujärjestelmä on sidoksissa maan ulkopoliittisen johdon ohjaukseen.
Yhteydenpito Venäjään nousee takuuvarmasti myös tulevien presidentinvaalien ykkösteemaksi.
Kiinnostavaa on, nähdäänkö ehdokkaiden välillä eroja. Tällä hetkellä se näyttää epätodenäköiseltä, mutta ennen vaaleja ehtii tapahtua paljon uutta, sekä Itämerellä että muualla.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
