Kevään juhla

Pääsiäinen on kristikunnan vanhin ja suurin juhla, jonka viettäminen yhdistää eri uskontokuntia. Tämä näkyy myös suomalaisen pääsiäisen vietossa, joka on saanut vaikutteita sekä idästä että lännestä.

Pääsiäisenä kulttuuri kohtaavat niin tavoissa kuin ruokaperinteessä.

Pääsiäinen on myös kevään juhla, johon liittyy monia luonnon heräämiseen liittyviä perinteitä ja vertauskuvia. Tällaisia ovat muun muassa narsissit, rairuoho, pääsiäistiput sekä puhkeavat pajunkissat. Pääsiäismuna on uuden elämän vertauskuva.

Pääsiäinen sijoittuu tänä vuonna huhtikuun loppupuolelle, joten luonto on heräämässä uuteen kasvuun. Maatiloilla kevään odotus on toivoa täynnä. Uusi kasvukausi on käsillä ja maatilojen kiivain työsesonki on alkamassa. Kylvöjen onnistuminen luo pohjan koko vuoden satotoiveille.

Pääsiäinen päättää laskiaisena alkaneen paastonajan. Pääsiäinen on ruokaperinteineen hyvä tilaisuus myös muistaa ruuan tuottamisen tärkeydestä. Ilman kevään ja kuivuvien peltojen viljelijöissä herättämää maauskoa eivät ruokapöydät täyty.

Pelkällä maauskolla ja toiveikkuudella eivät viljelijätkään elä, vaan tuotannon pitää olla myös taloudellisesti kannattavaa. Ruuan tuotannon tärkeydestä vallitsee laaja yhteisymmärrys, mutta vaikuttaa siltä, etteivät päättäjät ole täysin ymmärtäneen tuotannon taloudellisia reunaehtoja.

Kevään työsesonki edellyttää viljelijöiltä sekä fyysistä että henkistä jaksamista. Pääsiäinen on hyvä hetki hengähtää ja ladata akkuja kevään koitoksia varten.