Investoinnin tulos monen tekijän summa

Elykeskusten mukaan investointitukia hakevat viljelijät perustavat investointilaskelmansa ylioptimistisiin odotuksiin. Maaseudun Tulevaisuuden selvityksessä (MT 8.7.) viljelijöiden laskelmia syytettiin siitä, että niissä kustannukset arvioidaan yleensä alakanttiin ja tulot liian suuriksi.

Elykeskusten asiantuntijat pitivät tyypillisinä virheinä muun muassa tilan velanmaksukyvyn ja tuotannon tehostamisen yliarviointia. Myöskään investointien riskianalyyseja ei pidetty riittävinä.

Elykeskukset nostavat esille tärkeän asian. Virheellisin perustein tehty investointi johtaa nopeasti tilanpidon pahoihin vaikeuksiin.

Vaikka virkamiesten huoli on aiheellinen, investointien tarkastelu kannattaa ulottaa laajemmalle. Laskelmat ovat tärkeä apuväline, mutta ne eivät yksin ratkaise minkään toiminnan kannattavuutta.

Investointituet ovat politiikan väline, jolla yhteiskunta ohjaa maataloustuotantoa haluamaansa suuntaan. Motiiveina voivat olla esimerkiksi tuotannon rakennekehitys, ympäristö tai ruokaomavaraisuus.

Yksittäiset investointipäätökset tehdään silti aina maatilalla, ja tilalla toimiva yrittäjä niistä myös vastaa. Virheinvestointejakin tapahtuu, mutta tuskinpa yksikään viljelijä tarkoituksella hankkii itselleen talousvaikeuksia.

Tästä syystä elykeskusten kaipaamat riskiarviot ja laskelmien stressitestit ovat välttämättömiä. Ja tuskin nekään jäävät tiloilla tekemättä.

Tuotantoaan kehittävien tilojen on pakko investoida tuotantoon. Jos tuotannonalalla ovat investointituet käytössä, niiden saaminen on yleensä myös yksi keskeinen kannattavuus- ja kilpailukykytekijä.

Tuen hallinnollisten ehtojen on silloin täytyttävä. Ei siis ole yllätys, että tukihakemuksiin liitettävät laskelmat pyritään laatimaan niin, että myönteinen tukipäätös on mahdollinen.

Asiansa osaava hakemuskäsittelijä voi siis usein perustellusti päätyä käsitykseen hakijan ylioptimismista investointinsa suhteen. Huolen ääneen lausuminenkin on paikallaan.

Tärkeintä investoinnissa on kuitenkin, että yrittäjä itse ymmärtää, mihin on ryhtymässä. Yrittäjän oma näkemys voi olla hakemuslaskelmia kriittisempi, mutta johtaa silti investointipäätökseen.

Investoinnin onnistumisessa keskeistä on kustannusten hallinta, johon myös elykeskukset kiinnittävät huomionsa. Jos esimerkiksi rakentamisen kustannukset pääsevät kerran karkaamaan, investointia voi olla mahdotonta saada enää kannattavaksi.

Sama pätee tilan päivittäiseen tuotantoon. On ennen kaikkea yrittäjän osaamisesta kiinni, kuinka kustannustehokkaasti tuotannon työt, koneet ja kalusto sekä ostopanosten hankinta on tilalla järjestetty.

Tehokkuuteen ja sen parantamiseen suomalaistilat ovat olleet pakotettuja EU:n avoimilla markkinoilla jo yli 20 vuoden ajan. Harva ala on käynyt läpi vastaavan tuottavuusloikan.

Maataloudessa investoinnit ovat pitkäaikaisia, käyttöiältään jopa vuosikymmeniä. Viime vuodet ovat hyvä esimerkki siitä, kuinka suuria ja nopeita muutokset voivat olla niin tuottajahinnoissa kuin kustannuksissakin.

Alalle investoivalla täytyy olla vahva näkemys siitä, että tuotteille riittää kysyntää järkevään hintaan jatkossakin. Näkemyksen ja laskelmien on kestettävä markkinoiden heiluntaa, mutta niin on kestettävä uskon yrittämiseenkin.

Olisi typerää väittää, että maatalouden nykyongelmat johtuvat viljelijöiden huonoista laskelmista. Tuskin kukaan olisi uskonut EU:n maatalous-, kauppa- ja ulkopolitiikan riskien kaatuvan viljelijöiden niskaan yhtä aikaa.

Elykeskusten huoli tuottajien optimismista on ymmärrettävä. Suurempi huoli on kuitenkin, jos myös yhä useampi tuottaja menettää uskonsa ja luopuu investointiaikeistaan.