Sään ääri-ilmiöihin pakko varautua

Sunnuntaina Suomen yli pyyhki 2000-luvun kolmanneksi voimakkain myrsky. Eino kaatoi metsää, särki rakennuksia ja vei sähköt pahimmillaan yli 200 000 taloudelta.

Kaikki tuhot eivät ole vielä selvilläkään. Raivaustyöt jatkuvat edelleen, ja vielä päiviä myrskyn jälkeen edes sähköjä ei ole saatu palautettua kattavasti.

Kovatkaan myrskyt eivät enää varsinaisesti yllätä suomalaisia. Kohdalle sattuessa tuhot kauhistuttavat, mutta aiempaa paremman varautumisen ansiosta Eino-myrskyn vahingot jäänevät pelättyä pienemmiksi.

Puut eivät kaadu rakennuksen päälle, jos rakennusta uhkaavat puut on huomattu poistaa jo ennen myrskyä. Tuotanto ei katkea sähkökatkoon, jos myrskyyn on varauduttu hankkimalla varavoimaa

Metsätuhoja siedetään paremmin, jos myrskyn mahdollisuus on huomioitu metsänhoidossa ja vakuutuksissa. Myös puukaupan ja puun korjuuketjujen toimivuus pienentävät vahinkoja.

Ilmaston muuttuminen on yleisesti hyväksytty tosiasia. Suomessa se tarkoittaa lämpötilojen nousun lisäksi sään ääri-ilmiöiden, kuten kovien myrskyjen ja sateiden lisääntymistä. Myös tämä on mennyt suomalaisille hyvin perille.

Ilmastonmuutoksen haaste ihmiskunnalle jakautuu kahteen osaan: muutoksen globaaliin hillintään sekä varautumiseen sen vaikutuksiin paikallisesti. Molemmat ovat tärkeitä, mutta kansallisesti varminta on varautuminen.

Maailman ympäristöpäättäjät istuvat parhaillaan ilmastokokouksessa Varsovassa. Kokouksen päätavoite liittyy nimenomaan kansainvälisiin toimiin ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.

Lukuisat ilmastokokoukset ovat osoittaneet, ettei tehtävä ole helppo. Varsovankin tavoite on lähinnä sopia siitä, mistä voitaisiin sopia parin vuoden kuluttua Pariisissa.

Ne maat, joiden päästöillä on suurimmat vaikutukset ilmastoon, eivät ole osoittaneet suurta halua muuttaa toimintaansa. Talousjätit Kiina ja USA asettavat taloutensa ilmastokysymysten edelle.

Siksi on hieman surullista, että esimerkiksi Durbanin ilmastokokouksessa pari vuotta sitten pientenkin edistysaskelten saanti edellytti Suomen nöyrtymistä metsien epäreiluun kohteluun.

Suomi joutuu jatkossa ostamaan päästöoikeuksia metsäalan pienentyessä. Euroopan tärkeimmistä hiilinieluista tehtiin ilmastosopimuksella päästölähteitä. Nöyrtymisestä luvattu korvaus on puolestaan haudattu EU:n syövereihin.

Kansainvälisen sopimisen vaikeus syö uskoa ilmasto-ongelmien ratkaisemiseen. Samalla lisääntyy skeptinen suhtautuminen ilmaston lämpenemiseen ilmiönä – missä määrin se johtuu ihmisen toiminnasta, ja voiko ihminen sitä omilla toimillaan edes rajoittaa?

Voi olla, etteivät ilmastokokoukset kykene päätöksiin riittävän nopeassa aikataulussa. Vaikka ilmaston lämpeneminen jatkuisikin, ei ole syytä olla tavoittelematta kestävämpää ilmastopolitiikkaa. Päästöjä kannattaa vähentää ja fossiilisia energialähteitä vaihtaa uusiutuviin.

Ilman kansainvälisiä ja kaikkia sitovia ilmastopäätöksiä on paikallisissa toimissa oltava kuitenkin varovainen. Pahimmillaan ne johtavat kilpailukyvyn menettämiseen ja tuotannon siirtymiseen maihin, joissa päästöjä ei rajoiteta lainkaan.

Kansainväliselle ilmastopolitiikalle on syytä toivoa kaikkea hyvää. Kansallisesti kannattaa kuitenkin varautua kaikkiin niihin vaikutuksiin, joita ilmastonmuutos tullessaan tuo.

Suomessa yleistyvät myrskyt eivät ole ainoa tai edes merkittävin muutos. Jo nyt maailmalla paetaan luonnonmullistuksia sekä niiden aiheuttamaa nälkää ja levottomuuksia. Avuntarpeelta tai ilmastopakolaisuudelta ei voi Suomikaan sulkea silmiään.