Ruuan ja puun alkutuottajat jätetty markkinoiden armoille

Kuva: Timo Filpus

Ruuan tuotannon turvaaminen on ollut aina yksi yhteiskunnan tärkeimmistä tehtävistä. Muita keskeisiä tehtäviä ovat energia ja turvallisuus. Venäjän hyökättyä Ukrainaan nämä kaikki ovat uhattuna. Euroopassa käytävä sota uhkaa Suomen, Euroopan ja koko maailman turvallisuutta, energiahuoltoa ja ruokaturvaa.

Ruuan ja energia hinnat ovat kovassa nousussa eikä niiden saatavuudesta jatkossa ole takeita. Venäjä ja Ukraina ovat maailman suurimpia viljan viejiä. Niiden osuus globaalista vehnän viennistä on 40 prosenttia ja maissista 30 prosenttia. Viennistä 90 prosenttia kulkee Mustanmeren satamien kautta. Nyt se on pysähtynyt. (MT 7.3.)

Näin suurten toimijoiden puuttuminen markkinoilta näkyy nopeasti etenkin Lähi-Idässä ja Pohjois-Afrikassa. YK:n alainen Maailman ruokaohjelma WFP varoittaa dramaattisista seurauksista.

Energian raju hinnannousu on nostanut lannoitteiden hinnat niin korkeiksi, että viljelijät joutuvat miettimään, kannattaako keväällä kylvää. Lannoitteita ei välttämättä ole edes saatavilla, koska Yara on keskeyttänyt tilapäisesti uusien lannoitetilausten vastaanoton.

Samaan aikaan ruuan hinta on maailmalla rajussa nousussa. Myllyn Paras -yhtiön toimitusjohtaja Miska Kuusela totesi, että hän osti juuri maailmankaikkeuden kalleinta vehnää. Syyksi historiallisen kalliin vehnän ostoon Kuusela totesi, että vehnä on nyt kuitenkin halvempaa kuin ensi kesänä. (Taloussanomat 9.3.)

Kuusela muistuttaa, että viljan hintataso siirtyy väistämättä ruuan hintaan myös Suomessa. Pariisin Matif-viljapörssissä vehnän hinta on 400 euroa tonnilta. Kuuselan mukaan Suomen hinnat seuraavat pienellä viiveellä perässä.

Kuusela puuttui koko ruokaketjua koskevaan isoon perusongelmaan. Teollisuus ei pysty siirtämään rajusti nousseita kustannuksia kaupalle, koska hinnat on sovittu pitkäksi ajaksi eteenpäin. Sama ongelma koskee muutakin elintarviketeollisuutta. Koska kaupalta ei saa lisää hintaa, ei teollisuus pysty maksamaan tuottajille. Ongelmaan on löydettävä nopeasti ratkaisu, muuten koko ruokaketju romahtaa.

Ongelmat ovat syvällä. Tuottajat eivät uskalla puhua ongelmista kaupan kanssa, koska he pelkäävät seurauksia. Tuottajien mukaan keskusliikkeelle ei voi sanoa yhtään vastaan, koska siitä seuraa heti rangaistus.

Alkuottajat on jätetty markkinoiden armoille. Markkinoilta pitäisi saada kunnollinen hinta, mutta markkinat eivät toimi. Myös puumarkkinoilla on samantyyppinen tilanne. Huolimatta siitä, että metsäteollisuus teki viime vuonna historiallisen hyvän tuloksen, puukauppaa käytiin suurin piirtein entisin hinnoin. Puun hinnasta ei uskalleta julkisesti puhua, koska pelätään kilpailuviranomaisten puuttuvan asiaan. (MT Metsä 2/2022)

Kuuselan mukaan ruokamarkkinoiden ongelmat kärjistyvät köyhimmissä maissa, koska niillä ei ole varaa ostaa ruokaa. Jos tilanne pahenee entisestään, edessä voi olla tilanne, ettei ruokaa saa maailmalta rahallakaan.

Kristillisdemokraattien varapuheenjohtaja, kansanedustaja Peter Östman muistuttaa, että tämän vuoden sato voi olla tärkein sitten toisen maailmansodan (MT 2.3.). Maatalouden tilanne saa paljon ymmärrystä, mutta se ei auta, vaan tarvitaan konkreettisia toimia.

Päälle kaatuva kriisi pitää hoitaa nyt nopeasta. Jatkuvat kriisipaketit eivät kuitenkaan ole pidemmän päälle ratkaisu. Kestävä ruuantuotanto edellyttää, että tuottajat saavat markkinoilta oikeudenmukaisen hinnan. Kaupan ja teollisuuden on pystyttävä parempaan.

Tilanne, jossa ruoka on kallista, mutta sitä ei ole varaa tuottaa, on epätodellinen.

Tilanne, jossa ruoka on kallista, mutta sitä ei ole varaa tuottaa, on epätodellinen.